Syksyinen retki Seinävuoren rotkolaaksoon
Tuusniemen Seinävuoren rotkolaaksossa on tullut käytyä useammankin kerran. Tämän blogin alkuajoilta, reilun viiden vuoden takaa löytyy yksi postaus yhdestä kesäpäivän retkestä. Muistelen kyllä käyneeni tämänkin jälkeen tuolla, mutta kyllä siitäkin käynnistä on vierähtänyt useampi vuosi. Yksi lokakuinen iltapäivä hyppäsin autoon, nappasin koiran matkaan ja lähdettiin ex tempore retkelle, kun aurinko paistoi niin kivasti.
Seinävuoren rotkolaakso sijaitsee Tuusniemellä, Tuusniemen keskustasta noin 6 kilometriä eli noin 60 kilometriä Kuopiosta ja 88 kilsaa Joensuusta. Kun multa kysytään Pohjois-Savon parasta retkikohdetta, sanon usein tämän, koska reitti on kivan monipuolinen, tarpeeksi lyhyt koko perheelle ja paikalla on hyvät nuotiopaikat ja katokset. Edellisen käyntini jälkeen Tuusniemen kaupunki on rakentanut rotkolaaksoon yhden uuden laavun maastoon ja parkkipaikan vieressä olevalle laavulle oli ilmestynyt iso suljettu grillikota, vanhan puoliavoimen grillikatoksen viereen. Paikalla on myös laituri, käymälä sekä esteettömät näköalatasanteet maisemapaikalle, josta pääsee kurkkaamaan suoraan alas rotkoon. Myös parkkiksen viereisille grillikodille ja laiturille on esteetön pääsy. Talvella tietä aurataan, mutta näköalatasanteelle asti ei. Lisää tietoa Tuusniemen kaupungin sivuilta.
Kierrettiin 2,5 kilometrin mittainen reitti tällä kertaa vastapäivään. Lammen rannalta nuotiopaikalta suunnattiin oikealle ja pitkospuille. Reitti kiertää pienen lammen ympäri ja nousee lyhyen, mutta jyrkähkön nousun kallioille. Tänne oli ilmestynyt se uusi laavu. Laavun takana ovat myös puuceet. Ihanat maisemat tästä laavulta istua ja katsella maisemaa Pienelle Seinälammelle. Meillä ei ollut eväitä ollenkaan tällä retkellä, niin ei jääty istuskelemaan. Haiku-koira ei kyllä muutenkaan malta ikinä retken alussa jäädä himmailemaan. Pitää ensin olla pari kilsaa alla, että tahtia voi hellittää. Joskus kun näille retkille lähtee, niin naurattaakin ihan, että pitäisikö koiralle tehdä joku esilenkitys hillitsemään intoa, kun ei emäntä itse jaksa heti alussa mennä niin kovaa. Tosi usein kun näyttävimmät luontopolut alkaa jollain jyrkällä ylämäellä. Helppohan se on koirana vetää nelivedolla huipulle, heh.
Kallioiden päällä voi ihastella maisemia alas lammelle tai tutkailla kallioiden muotoja ja kivisiä seinämiä. Tällä reitillä hienoimmat paikat ovatkin mielestäni tämä kallioiden laki ja sitten hieman edempänä oleva rotko, joka on sammaleisten kivien peittämä. Täältä Rotkolaaksosta voisi kävellä myös Kaavinkoskelle saakka Mäkimajan ja Ahvenlammen laavujen kautta. Reitti on noin 24 kilometriä. Joskus voisi käydä sitä tsekkaamassa vaikka pienen pätkän. Esimerkiksi Mäkimajalle olisi 6 kilometriä. Siis toki suuntaansa. Tästä kallioiden päältä tuo reitti haarautuisi. Kyltit näyttävät suuntaa. Me taas jatketaan kallioiden myötäisesti etiäppäin.
Lammen päädyssä on muutama hienompi kivenmurikka ja kuvauksellinen kallio. Tämän jälkeen polku sukeltaa metsäiseen pusikkoon ja kääntyy rotkon ylle. Polku kiertää jonkun matkaa rotkon yllä ja reunalta voi kurkkia alas jos uskaltaa. Kohta laskeudutaankin alas rotkoon portaita pitkin.
Rotkon pohjalla virallinen polku jatkaa suoraan rotkon läpi, mutta kannattaa käydä kurkkaamassa rotkon pohjaa syvemmälläkin pituussuunnassa. Pieni puro mutkittelee pohjalla ja neonvihreiden sammaleiden peittämät kivet ovat nättejä. Syksy onkin täydellinen aika käydä täällä, sillä kostea ja rehevä rotko on kesäisin aivan täynnä itikoita. Nyt saa rauhassa ihailla maisemia. Miten sammalaiden peittämät kivet voivatkin näyttää samaan aikaan sekä pehmoisilta, että kovilta?
Rotkon jälkeen reitti nousee takaisin ylös kallioiden päälle lyhyitä portaita pitkin. Nyt kierretään rotkon reunaavuorostaan toiselta puolelta. Suunta on takaisinpäin lähtöpisteesen. Tämän pätkän varrella on myös aidattu puinen näköalatasanne, josta pääsee näkemään alas rotkoon. Tasanteelle pääsee suoraan autotieltäkin. Polku kulkee taas pitkulaisen lammen päätyyn. Siellä se siintää alhaalla. Nyt loppumatka mennään vauhdilla, eikä jäädä kuvailemaan, että ehditään kotiin ennen pimeän tuloa. Tämä oli kiva reitti, joka toimii syksylläkin. Liukkaille kallioille kannattaa vaan varautua tukevilla kengillä.
Katso myös muut postaukseni Tuusniemeltä ja lähiseuduilta:
• Seinävuoren rotkolaakso, Tuusniemi kesällä
• Keskimmäisen lintutorni, Tuusniemi
Yllä olevaan karttaan on merkitty tien risteyskohta. Risteyksestä käännytään hiekkatielle, jonka päädyssä (n. 1 km) on parkkipaikka. Mikäli kartta ei näy, osoite on Loukeisentie 177, 71200 Tuusniemi.
