Salmijoelta Kalliojärvelle Sallassa

Kirjoittelin edellisessä postauksessani Salmijoen putouksesta ja kurusta. Tuonne Salmijoen kurulle pääsee melko lyhyttä reittiä pitkin, ja koska heinäkuista retkipäivää oli vielä paljon jäljellä, ajattelimme lähteä kävelemään vielä pidemmälle koskelta. Tsekkaa siis tuo aiempi postaus, jos kuru kiinnostaa, tämä postaus on jatkoa tuolle reitille.

Virallinen Salmijoen kurun reitti on kokonaisuudessaan pidempi patikointireitti (noin 16 km), joka kulkee välin Salmijoelta Kalliojärvelle ja lopulta Sallatuntureille asti. Lisätietoa reitistä löytyy esim. Outdooractiven sivuilta. Ajattelimme siis käydä tekemässä pienen edes-takaisen koukkauksen reitille ja käydä mahdollisesti katsomassa Kalliojärven maisemia, jos sää sallii, ja palata sitten lähtöpaikalle. Valitettavasti reittimerkinnät Salmijoelta olivat aivan umpisurkeat. Ensinnäkin merkinnät ovat niin harvassa, että saattaa kulkea väärään suuntaan todella pitkään. Samoin ei voi luottaa, että tampatuin polku on se oikea.

Kadotimme melko pian oikean reitin. Vikaan mentiin luultavasti tässä rakennusten ja merkitsemättömän nuotiopaikan kohdalla. Lähdimme kiertämään toista polkua, joka meni about samansuuntaisesti, toiveena, että päädyttäisiin jossain vaiheessa oikealle reitille. Mutta lopulta polku kuihtui olemattomiin. Hetken jaksettiin tarpoa umpimetsässä kunnes käännyttiin takaisin. Onni onnettomuudessa – osuttiin kunnon lakka-apajille, joten hetkeksi kävely vaihtui lakkojen poimintaan. Kerättiin mukana olleet, taukopaikalla tyhjentyneet, eväskipot täyteen ja palattiin autolle.

Autolle palatessa mietittiin, että pitäisikö sitä sitten kuitenkin jatkaa sitä Salmijoen kanjonin reittiä, sillä se polku olisi jossain vaiheessa yhtynyt kuitenkin tähän hiekkatiehen. Siellä olisi Kalliojärven näköalapaikka ilmeisen hieno nähtävyys. Ajeltiin siis muutama kilometri eteenpäin hiekkatietä ihan autolla ja jätettiin auto parkkiin jonkun kaivuualueen viereen. Olisikohan tähän tulossa joku uusi parkkipaikka kenties.

Tutkittiin reittikarttaa, että varmasti oltiin nyt menossa oikeaan suuntaan. No kartassa oli peräkanaa Kalliolampi, Kalliojärvi, Kalliolampi. Vähän nauratti, miten nämä kaikki pitkulaiset lammet onkin nimetty niin erilaisilla nimillä, hehe. No onneksi nyt ne kadotetut reittimerkinnät löytyivätkin helposti ja olivat jopa tiheämpään! Laskeuduttiin alas laaksoon kahden lammen ympäröimänä. Maisemat olivat hienot joka puolella. Vettä ja suomaista maisemaa sekä siellä täällä kivenmurikoiden täyttämiä kumpuja ja seinämiä vettä vasten.

Alhaalla ja polun päässä odotti upea näkymä – kiviset kallion vettä vasten. Kannatti kyllä tulla katsomaan, tämäkin paikka oli kurun lisäksi todella hieno. Ja erilainen! Jylhää, rouheaa ja karua. Kallionseinämistä voi hyvällä mielikuvituksella nähdä monenlaisia kuvioita. Tyynellä, kirkkaalla säällä voin kuvitella, miten hienosti kalliot heijastuvat vedestä. Sää alkoi vaan näyttää jo vähän sille, että kohta alkaa ripeksiä vettä.

Seuraavaksi alkoi perinteinen ”pitäisikö kurkata vielä mitä seuraavan kulman takaa löytyy” -pohdinta. No pitihän se. Ylitettiin söpö pikkusilta ja kiivettiin lyhyt, mutta todella jyrkkä nousu kallion päälle. Täältä löytyi Kalliojärven päivätupa. Hienot maisemat täältäkin! Tuvassa oli väkeä, niin ei kurkattu sinne. Tästä voisi jatkaa vielä Sallatuntureille. Vain 7,7 kilometriä, väittää kyltti. Tuntui siksi oudolle, koska autolla ”toiselle puolelle” ajaessa sai ajaa niin pitkään. Toki autolla pitää kiertää ja koukata, ja tämä polku kulkee ihan suoraan vaakasuunnassa kartalla. Noh, täältä Kalliojärven tuvalta viimein käännyttiin takaisin kotimatkalle. Parin tunnin päästä alkoikin rankkasade.

Jos postaukset ja muut kohteet Sallassa kiinnostavat, tsekkaa myös nämä muut postaukseni Sallatuntureilta ja lähiympäristöstä:

• Salmijoen kuru
• Taivaan tavoittelijan taival eli reitti pohjoisen Sallatunturin huipulle
• Kaunisharjun kierros
• Ämmin polku ja koukkaus Hangasjärven taukopaikalle

Yllä kartta risteykseen (Kemijärventie 18, 98900 Salla), josta käännytään nimeämättömälle hiekkatielle. Hiekkatietä ajettiin ensin Salmijoen kurun levikkeelle ja tämän jälkeen eteenpäin, lähes tien loppuun asti muutama kilometri seuraavalle levikkeelle. Huom. talvella hiekkatielle ei pääse.