Taivaan tavoittelijan taival Sallatuntureilla

Jos käyt Sallassa, paikka missä mielestäni ehdottomasti kannattaa käydä, on pohjoisen Sallatunturin huippu. Maisemat huipulta ovat nimittäin upeat eikä matkakaan huipulle ole kovin paha. Sallatunturit on kahdesta huipusta muodostuva kokonaisuus, joista eteläisempi huippu on laskettelurinteitä ja pohjoinen luonnonsuojelualuetta ja tulevaa kansallispuistoa, kunhan status on virallisesti saavutettu. Vanhalta nimeltään Sallatunturit ovat Iso Pyhätunturi ja Pieni Pyhätunturi. Mutta koska Suomessa on toinenkin Pyhätunturi, muutettiin nimi Sallatuntureiksi vuonna 2012 ja kahta eri huippua kutsutaan nyt yhteisnimellä Sallatunturit. Myös Venäjän puolella on Sallatunturien aluetta, vanhaa Sallatunturia. Vierailu Sallan sota-ajan museossa avaa hyvin aihetta ja antaa perspektiiviä myös luontovierailuihin, kannattaa siis poiketa museossakin jos on aikaa.

Leveä soratie vie kohti Sallatunturin pohjoishuippua.
Puita ja kivikkoa matkalla Sallatunturille.

Huipulle vievä polku on nimeltään Taivaan tavoittelijan taival. Lisää reitistä löytyy mm. luontoon.fi -sivuilta. Polku on noin 4 kilometrin mittainen, edes-takaisin kulkeva reitti, joka päätyy 478,8 metriä korkean pohjoisen Sallatunturin huipulle. Lähtöpiste reitille on pohjoisrinteiden puolelta, eli Sallatuntureiden kahden vuorenhuipun välistä, laskettelukeskuksen rinteiden takaa. (Kartta parkkikselle Tunturikummuntielle postauksen lopussa.) Reitti on merkitty keskivaativaksi. Itse reitti on kyllä selkeä, kunhan alkuun pääsee. Hankaluutta saattaa vain tuottaa oikealle reitille lähteminen. Parkkipaikalla kannattaa siis katsoa tarkasti, että lähtee oikealle polulle, sillä parkkikselta lähtee useampia polkuja. Nimimerkillä kokemusta on ja taas sekoiltiin, hehe. Reitti on merkitty sinisin neliöin puihin ja myös tienviitat ohjaavat kohti näköalatornia. Reitin alun muutama sata metriä kuljetaan UKK-reittiä pitkin, joka on merkitty punaisin neliöin. Kun polku haarautuu, tienviitta ohjaa risteyksessä oikeaan suuntaan.

Pitkospuut ja siniset reittimerkinnät kohti Sallatunturin lakea.

Reitin alku on leveähköä sorapolkua kuusi- ja sekametsän keskellä. Nousua on matkan varrella jonkun verran. Puustoa, kivikkoa ja pitkospuita on muutamat kosteimmilla alueilla. Suurimmalta osin polku on melko kivikkoista ja kapeaa, joten jalkoihin kannattaa katsella. Jyrkimmät nousut ovat juuri ennen huippua. Portaat vievät pahimman kivikon yli. Itse reittihän ei ole kummoinen, mutta maisemat huipulta ovat sen sijaan upeat! Kun jättiläismäinen kivikko alkaa, on olo kuin kuuhun saapuisi! Edellisenä päivänä oltiin käyty kävelemässä pitkä reitti, niin vähän tuntui jo jaloissa mäen nousut eikä askel ollut niin kevyt kuin normaalisti. Piti vähän huilailla ja katsella maisemia. Tottakai juuri silloin, kun haukot happea nojaillen isoon kiveen, joku teräspappa vetää ohi täydellä vauhdilla, ilman mitään puuskutusta, katsellen että ootkohan ihan kunnossa. Pistää varmaan hymyilyttämään, että mitkä etelän vetelät täällä yrittää kiivetä! Olisi vähän tehnyt mieli sanoa, että hei kyllä me eilen ihan reippaasti käveltiin ja toisena selityksenä, että iso rakkakivikko on pienelle Haiku-koiralle myös vaikeaa kävellä ja isot kivikot taas enemmän hyppimistä kuin kävelemistä niin sekin on melko rankkaa. Seli-seli. :D Takaisintulomatkalla pitikin sitten kantaa koira loppumatka autolle. Eilinen pitkä lenkki tuntui varmasti Haikunkin jaloissa.

Kivikkoa Sallatunturin rinteillä.

Tunturin huipulta aukeavat maisemat Sallantuntureiden luonnonsuojelualueille sekä Venäjän puoleisille Sallatuntureille asti. Huipulle on rakennettu näköalatorni, josta voi nähdä niin Sallan kylälle kuin Venäjän puoleiset tunturit: Sallatunturin, Välitunturin ja Rohmoivan. Paikalla ei ole virallista tulistelupaikkaa, eli se kannattaa ottaa huomioon retkieväitä miettiessä. Huipulla tuulee ja tämänkin takia evästelijöitä näkyi enemmän rinteiden notkelmissa.

Huippu häämöttää ja isot kivimassat lisääntyvät.
Portaat Sallatunturin huipulle.
Kivikkoinen maisema Sallassa.
Sallatunturin maisemia.
Portaat alas Sallatunturilta.
Siniset reittimerkinnät näkyvät myös kivissä.
Maisema Pyhäjärvelle Sallatuntureilta.
Pyhäjärvi ja Sallan kylä.

Sallan kylä näkyy Pyhäjärven takana. Kiikareilla ja pitkällä objektiivilla saattoi erottaa Sallan kolmionmuotoisen kirkon katon. Tämä on muuten hienon näköinen rakennus, kannattaa käydä katsomassa – vaikka samalla reissulla kun kurkkaa museon! Huipulta on myös hyvät maisemat Sallatuntureiden laskettelurinteille. Tuonnekin huipulle oli kiivettävä toisena päivänä. Sieltäkin on hieno maisema tännepäin. Mutta muuten kannattaa mielummin käydä tällä pohjoishuipulla.

Sallan laskettelurinteet.
Retkellä Sallatuntureilla koiran kanssa.
Maisema alas Sallatuntureilta.
Maisemia Sallatunturilta Sallassa.
Näköalatorni Sallatunturin huipulla.
Maisema puisesta näköalatornista.
Portaat ja maisema Sallatunturilta.
Metsämaisema ja maisema luonnonsuojelualueella Sallatunturilla.
Sallatuntureiden upein maisemapaikka.
Upeat maisemat Sallasta.
Sallatunturit.

Pohjoinen Sallatuntureiden huippu on upea paikka, kannattaa ehdottomasti käydä!

Yllä kartta parkkipaikalle. Reitin alku ja parkkipaikka on Tunturikummuntien päädyssä. Autotie vie Sallainen Caravan -alueen kautta paikalle.