Kaunisharjun kierros Sallatuntureilla

Ensimmäinen retkipäivä Sallassa, heinäkuun lopulla, oli hieman sateinen. Illaksi kuitenkin lupasi kirkkaampaa, joten suuntasimme maastoon lähimmille reiteille. Retkikohteksi valikoitui 11 kilometrin mittainen Kaunisharjun kierros, koska se kuulosti sopivan helpolta iltaretkikohteelta. Joissakin esitteissä tämä oli nimellä Erakon polku, joka on ilmeisesti reitin vanha nimi. Maastossa opastekyltit olivat kyllä Kaunisharjun nimellä.

Polku lähtee Sallatuntureiden juurelta. Jätimme auton laskettelukeskuksen isolle parkkipaikalle (kartta postauksen lopussa) ja suuntasimme pienen Karhulammen rantaan. Reitin alun löytäminen tuotti hieman vaikeuksia, koska sekoilimme hieman ennen kuin pääsimme oikealle reitille. Visitsalla-nettisivujen online-karttaan oli koko polku alusta saakka merkattu vastapäivään kuljettavaksi rengasreitiksi, joten sen mukaisesti yritimme etsiä alueelta polun ns. oikeanpuoleista haaraa. Kartassa näytti sille, että polun alkupää kulkisi jostain mökkien välistä. Kylttejä ei löytynyt, mutta löysimme potentiaalisen tien. Kulkemamme polku kuitenkin kuihtui niin olemattomaksi pikkupoluksi, että se ei voinut olla oikea. Palasimme takaisin Karhulammen rantaan ja lähdimme polulle isojen kylttien alta, minkä ajattelimme kiertävän reitin sitten vuorostaan myötäpäivään.

Myöhemmin saimme Sallapäiviltä yllä kuvatun paperisen kartan, joissa reitin alku olikin yksittäinen polku ja koko reitti oli merkitty lähes niin kuin mekin sen lopulta kuljimme (ja miten se näkyi myös Maastokartat-äppissa), eli alku ja loppupää olivat samaa polkua noin kilometrin verran, ennen kuin se haarautuu rengasreitiksi. Tämä selittää myös sen että lopulta kävelimme reilut 13 kilometriä (ei me nyt ihan niin pitkään harhailtu alussa), eli jos tuota alun pätkää ei lasketa reitin 11 kilometriin mukaan. Tuolta kohdilta myös alkoivatkin vasta tekstiopasteet reitille. Toisinsanoen etsimme turhaan rengasreitin toista päätä, kun olisi pitänyt vain rohkeasti lähteä sitä leveintä reittiä pitkin, vaikka opasteita ei ollutkaan. Sallan kansallispuisto on työn alla ja reitillä oli loppupäässäkin jotakin rakenteita työn alla, että voi ollakin, että jatkossa polku tulee kulkemaan jostakin eri kautta, ja nettisivuilla vain on jo valmiiksi polusta tuleva reitti online. Joka tapauksessa meille ei ikinä selvinnyt mistä se reitti olisi pitänyt virallisesti alkaa, mutta ainakin parin kilometrin jälkeen olimme oikealla polulla.

Joka tapauksessa reitti lähti laskettelurinteiden juurelta, josta lähdettiin suuntaamaan kaakkoon päin. Reitin alku on ladun pohjaa ja leveää baanaa. Jo alussa pääsee kävelemään hieman ylämäkeen ja noin parin kilometrin kohdalla tulevat koko reitin jyrkimmät nousut. Ne ovat onneksi nopeasti ohitettu, mutta lämmin ehti tulla. Alueella menee myös joku Kuntoharjun kierros, jossa hulluimmat pääsevät kipuamaan vielä korkeammalle jyrkkää nousua ylöspäin. Onneksi kyltti näytti risteyksessä tien oikeaan suuntaan. Virallisesti reitti on merkitty sinisin neliöin tai punaisin neliöin. Reitti kulkee osittain samaa matkaa UKK-reitin kanssa, joten niissä kohdin on punaiset merkit. Merkit ovat harvassa, mutta kunhan on päästy vähän kauemmas laskettelurinteistä, ei alueella ole pahemmin muita reittejä sekoittamassa.

Reitin alku on leveää havupuiden reunustamaa polkua. Muutamien kilometrien jälkeen siirrytään pitkospuille. On aina niin ihanaa päästä pitkospuille, reitillä kuin reitillä. Niissä on jotenkin niin sitä tunnelmaa. Tässä reitin pohjoisimmissa osissa, ennen ja jälkeen Tunturilammen laavun, on mielestäni parhaimmat maisemat ja polut, joissa on eniten erätunnelmaa. Pienet mutkittelevat polut ja suon tai havupuiden tuoksu rauhoittavat. On myös aina kivaa kävellä maastossa, jossa ei tiedä millaiset maisemat mutkan takana odottavat. Tykkään kyllä myös avaristakin maisemista, joissa näkee kauas eteenpäin, mutta pienissä poluissa on enemmän ehkäpä valokuvattavaa.

Tunturilammen laavu on pian edessä. UKK-reitti ja Pahakurun kierros jatkuvat tästä pohjoiseen päin, punaiset merkit puissa kertovat siitä. Mutta Kaunisharjun kierros kaartaa itään. Istahdamme vain muutaman hetken laavulla ja käymme katsomassa maisemia Tunturilammen rannalla, joka on muutamankymmenen metrin päässä laavusta. Seuraavalle laavulle ei ole pitkä matka ja sääkin on vielä hyvä, joten jatkamme vielä matkaa.

Matkan varrella on kaatunutta vanhaa poroaitaa ja polun varrella on enemmän kosteikkoja ja suota. Pikkulintujen parvet seurailevat ympärillä. Kahden laavun välillä on matkaa reilut 3 kilometriä, jotka menevät vauhdikkaasti, kun kuljetaan enimmäkseen alamäkeen, välillä hieman vain mutkitellen. Kaunisharjun laavu on pienen kirkkaan puron varressa, suon laitamilla. Joistakin Instagram-postauksista joita olin etukäteen katsellut, olin saanut sen kuvan, että reitti voisi kiertää Kaunisharjun näköalapaikan kautta. Myös reitin nimi huijasi luulemaan näin. Kartalla näköalapaikka onkin ihan kivenheiton päässä laavusta, mutta joen toisella puolen, jyrkän harjanteen päällä. Tämä polku ei sinne kulje, vaan jatkaa matkaa notkelmassa. Pitää käydä näköalapaikalla jollakin toisella reissulla siis. Se onkin ihan autotien varressa, niin voi jollakin kauppareissulla käväistä siinä samalla. Tältä laavulta on hilkulla, ettei saa niitä Pokemon-stoppeja pyöriteltyä, heh.

Kaunisharjun laavulla vietämme evästauon nuotion äärellä ja odottelemme illaksi luvatut isoimmat sadekuurot ohi. Pohjantikka käväisee muutaman kerran viereisessä puussa. Muutama muukin retkeilijä kävelee ja pyöräilee ohi, mutta muuten koko reitillä ei ole muutamaa ihmistä enempää ollut. Eli jos rauhaa haluaa, niin tänne vaan.

Sateen jälkeen jatketaan matkaa. Loppureitti on melko suoraa tietä takaisinpäin, muutamaa nousua lukuunottamatta. Tästä pääsisi helposti Poropuistoon, kyltit näyttävät monta kohtaa, mistä pääsisi tilalle koukkaamaan. Muuten reitti takaisinpäin on melko tylsää, koska se kulkee autotien myötäisesti, joten tien humina on seuranamme. Muutamassa kosteammassa kohdassa on uudet pitkospuut tekeillä. Yhdessä kohtaa saatoimme kulkea harhaan ja liian ylös takaisin rinteille. Luultavasti reittiä olisi pitänyt jatkaa hakkuuaukean yli, mutta me kuljimme polkua eteenpäin, koska se oli leveämpi. Alueella myös risteilee kelkkareittejä, niin nekin ehkä sekoittivat. Takaisin autolle joka tapauksessa päästiin.

Reitti on helppo kulkea, sillä polku on leveää ja jalkoihin ei pahemmin tarvitse katsella juurakoiden tai vastaavien varalta. Parhaimpia paikkoja olivat molemmat laavut ja polut Tunturilammen läheisyydessä, mutta reitin eteläpuoli oli valokuvauksellisesti köyhempää. Tulipahan kyllä käveltyä nopsasti, kun ei jäänyt jumittamaan kameran kanssa! Kiinnostaisi myös mille näyttäisi reitti, kun jatkaisi Tunturilammelta Kylmäheten laavulle ja siitä Pahakurulle. Eli toisinsanoen kiertäisi Pahakurun kierroksen. Siinä taas onkin sitten enemmän kilometrejä ja reippaasti enemmän nousumetrejä. Pahakurulla käyneet, kertokaahan omat kokemuksenne, kannattaisiko käydä?

Reitin lähtöpiste on Sallatunturin juurella, laskettelukeskuksen parkkipaikan vieressä. Tunturikeskuksen osoite on Revontulentie 5, 98900 Salla.