Retki Suolammen laavulle ja takaisin Oulangan kansallispuistossa
Marraskuisella Kuusamon reissulla kävimme yhtenä päivänä kiertämässä Sinipyrstön pyrähys -reitin Konttaisen läheisyydessä, Oulangan kansallispuistossa. Kirjoittelin reitistä jo aiemmin täällä. Polku oli kuitenkin sen verran lyhyt, eikä reitin varrella ollut nuotiopaikkaa, että päätimme yhdistää retkeen edestakaisen koukkauksen viereiselle ja lähimmälle Karhunkierroksen laavulle, eli Suolammen laavulle. Retkipäiväksi oli nimittäin luvattu viikon parhaimmat kelit ja loppujen lopuksi säätiedotus oli oikeassa, joten olipa hyvä että otettiin valoisan ajasta kaikki irti.
Reittivalinta tarkoitti kapuamista jyrkkää rinnettä Valtavaaran huippua kohden. Valtavaaralle oltiinkin kiivetty jo aiemmin vuosi sitten. Silloin suunta oli etelästä pohjoiseen, tällä kertaa toisin päin. Emme kyllä kiivenneet nyt ihan huipulle saakka, vaan tarkoitus oli tosiaan käydä vain lähimmällä laavulla. Laavulle vievälle polulle pääsee samaiselta Konttaisen parkkipaikalta, kuin Sinipyrstön pyrähys -reitillekin. Pitää vain seurata oransseja Karhunkierroksen merkintöjä. Jo maisemaa lähtöpisteessä katsellessa voi päätellä, että nousu tulee olemaan hikinen. Mäki kohoaa nimittäin sen verran äkkijyrkkänä edessä. Matka laavulle ei ole kovin pitkä, vain noin reilun kilometrin. Mutta kun se on pääasiassa jyrkkää nousua, on reitti raskas. Voin vain kuvitella, miten raskaalle nämä nousut ja portaat tuntuvat koko Karhunkierrosta kiertäville, sillä kierroksen viimeiset kilometrithän ovat täällä.
Maisemat olivat kyllä koko kiipeämisen ajan huikeat. Aurinko alkoi olla laskemaan päin ja kaikki alkoi näyttää kullanhohtoiselle. Varsinkin takaisintulomatkalla oli niin nättiä, että huh huh! Siniset järvet, kultaiset puut ja vähän jo jäätymään päin olevat vedet näyttävät upeille. Puiden välistä pilkistelevät vesistöt ovat ehkä suosikki kuvauskohteeni. Mutkittelevien metsäpolkujen lisäksi tottakai.
Nousun jälkeen pieni kyltti ohjaa laavulle. Laavu on notkelmassa pienen metsälammen rannalla. Muita retkeilijöitä ei tällä osuudella ollut. Laavulla meitä odotteli vain kuukkeli, joka oli erittäin seurallinen ja puhelias tapaus. Se hypähteli jatkuvasti ympärillä ja yritti nähdä onko meillä antaa sille pähkinöitä. Sille oli selvästi annettu pähkinöitä kädestä, sillä käsiä ojennellessa se yritti lennellä lapasille. En ole ikinä uskaltautunut ruokkimaan lintuja kädestä, eikä meillä nytkään ollut siemeniä tai muuta mukana. Haiku-koira ei harvemmin lintuja noteeraa, mutta nyt Haikulla meinasi mennä hermot, kun lintu pomppi puussa yläpuolella ja pudotteli oksilta lunta koiran päälle. Olipa hauska tietää, ymmärsivätköhän he toisiaan koiran haukkuessa ja linnun viserrellessä? Tai noh, paremminkin rääkiessä. Vaikka kieli on eri, niin ehkä asian pointti tuli selville kummallekin, heh.
Paistamme laavulla makkarat ja juomme kahvit. Hikisen nousun jälkeen kelpaa istuskella hetken. Kauaa ei kuitenkaan ehditä paikalla olla, sillä aurinko on laskemaan päin. Keräämme kamppeet kasaan ja jatkamme matkaa takaisin mistä tulimmekin. Kuukkelikin on jo kyllästynyt meihin ja siirtynyt muualle.
Takaisinpäin kulkiessamme auringonlasku oli upeimmillaan. Mitkä maisemat ja kultaisen auringon värjäämät puiden oksat! Koirarukalla alkoivat tassut olla tässä vaiheessa niin jäässä, että en sitten raaskinut jäädä liian pitkään kuvailemaan. Tietyllä säällä Haikulla muodostuu varpaiden välien tassukarvoihin jääpalikoita. Mökillä sitten muistettiin trimmata tassut parempaan kuntoon seuraavaa reissua varten. Muuten loppumatka takaisin alamäkeen Konttaisen parkkipaikalle olikin yhtä lentoa.
Konttaisen pysäköintipaikka ja reitin lähtöpiste näkyy Google Mapsin kartassa yllä. Jos kartta ei näy, osoite on Virkkulantie 43, 93999 Kuusamo.
