Retki Suolammen laavulle ja takaisin Oulangan kansallispuistossa

Marraskuisella Kuusamon reissulla kävimme yhtenä päivänä kiertämässä Sinipyrstön pyrähys -reitin Konttaisen läheisyydessä, Oulangan kansallispuistossa. Kirjoittelin reitistä jo aiemmin täällä. Polku oli kuitenkin sen verran lyhyt, eikä reitin varrella ollut nuotiopaikkaa, että päätimme yhdistää retkeen edestakaisen koukkauksen viereiselle ja lähimmälle Karhunkierroksen laavulle, eli Suolammen laavulle. Retkipäiväksi oli nimittäin luvattu viikon parhaimmat kelit ja loppujen lopuksi säätiedotus oli oikeassa, joten olipa hyvä että otettiin valoisan ajasta kaikki irti.

Reitti kohti Suolammen laavua risteilee puiden välissä

Oranssit maalimerkinnät näyttävät Karhunkierroksen.

Jyrkät portaat kohti Valtavaaraa

Jos tämä reitti näyttää helpolle, niin se ei ole sitä!

Reittivalinta tarkoitti kapuamista jyrkkää rinnettä Valtavaaran huippua kohden. Valtavaaralle oltiinkin kiivetty jo aiemmin vuosi sitten. Silloin suunta oli etelästä pohjoiseen, tällä kertaa toisin päin. Emme kyllä kiivenneet nyt ihan huipulle saakka, vaan tarkoitus oli tosiaan käydä vain lähimmällä laavulla. Laavulle vievälle polulle pääsee samaiselta Konttaisen parkkipaikalta, kuin Sinipyrstön pyrähys -reitillekin. Pitää vain seurata oransseja Karhunkierroksen merkintöjä. Jo maisemaa lähtöpisteessä katsellessa voi päätellä, että nousu tulee olemaan hikinen. Mäki kohoaa nimittäin sen verran äkkijyrkkänä edessä. Matka laavulle ei ole kovin pitkä, vain noin reilun kilometrin. Mutta kun se on pääasiassa jyrkkää nousua, on reitti raskas. Voin vain kuvitella, miten raskaalle nämä nousut ja portaat tuntuvat koko Karhunkierrosta kiertäville, sillä kierroksen viimeiset kilometrithän ovat täällä.

Upeat maisemat avautuvat kauas kiivetessä Valtavaaran huippua kohden

Maisemat olivat kyllä koko kiipeämisen ajan huikeat. Aurinko alkoi olla laskemaan päin ja kaikki alkoi näyttää kullanhohtoiselle. Varsinkin takaisintulomatkalla oli niin nättiä, että huh huh! Siniset järvet, kultaiset puut ja vähän jo jäätymään päin olevat vedet näyttävät upeille. Puiden välistä pilkistelevät vesistöt ovat ehkä suosikki kuvauskohteeni. Mutkittelevien metsäpolkujen lisäksi tottakai.

Puiden välistä pilkistää järvimaisemaa

Marraskuinen järvimaisema

Vanha kaksihaarainen kelopuu ja maisema alas ja kaukaisuuteen

Välillä polku tekee pienen mutkan myös alaspäin

Osittain jäätynyt järvi ja maisemaa kiivetessä kohti Valtavaaraa

Osittain jäätynyt järvi ja maisemaa kiivetessä kohti Suolammen laavua

Juurakkoista polkua peittää ohut lumikerros

Kyltti näyttää suunnan Suolammen laavulle

Kyltti näyttää suunnan Suolammen laavulle.

Nousun jälkeen pieni kyltti ohjaa laavulle. Laavu on notkelmassa pienen metsälammen rannalla. Muita retkeilijöitä ei tällä osuudella ollut. Laavulla meitä odotteli vain kuukkeli, joka oli erittäin seurallinen ja puhelias tapaus. Se hypähteli jatkuvasti ympärillä ja yritti nähdä onko meillä antaa sille pähkinöitä. Sille oli selvästi annettu pähkinöitä kädestä, sillä käsiä ojennellessa se yritti lennellä lapasille. En ole ikinä uskaltautunut ruokkimaan lintuja kädestä, eikä meillä nytkään ollut siemeniä tai muuta mukana. Haiku-koira ei harvemmin lintuja noteeraa, mutta nyt Haikulla meinasi mennä hermot, kun lintu pomppi puussa yläpuolella ja pudotteli oksilta lunta koiran päälle. Olipa hauska tietää, ymmärsivätköhän he toisiaan koiran haukkuessa ja linnun viserrellessä? Tai noh, paremminkin rääkiessä. Vaikka kieli on eri, niin ehkä asian pointti tuli selville kummallekin, heh.

Polku laskeutuu alas laaksoon ja Suolammen rantaan

Suolammen laavun ympäristöä reunustavat puut ja yksi kaatunutkin honka

Karhunkierroksen Suolampi marraskuussa

Suolampi marraskuisena iltapäivänä.

Kuukkeli liittyi seurueeseen kun saavuimme laavulle

 Suolampi ja laavu

Suolammen laavu.

Makkarat paistuvat laavulla

Kuukkeli hyppimässä laavun katolla

Suolammen laavu

Paistamme laavulla makkarat ja juomme kahvit. Hikisen nousun jälkeen kelpaa istuskella hetken. Kauaa ei kuitenkaan ehditä paikalla olla, sillä aurinko on laskemaan päin. Keräämme kamppeet kasaan ja jatkamme matkaa takaisin mistä tulimmekin. Kuukkelikin on jo kyllästynyt meihin ja siirtynyt muualle.

Kuukkeli Suolammen laavun puissa

Suolammen laavulta poistuessa auringonlaskun maisemat olivat upeat

Valtavaaran pohjoispuolen maisemat auringonlaskussa

Takaisinpäin kulkiessamme auringonlasku oli upeimmillaan. Mitkä maisemat ja kultaisen auringon värjäämät puiden oksat! Koirarukalla alkoivat tassut olla tässä vaiheessa niin jäässä, että en sitten raaskinut jäädä liian pitkään kuvailemaan. Tietyllä säällä Haikulla muodostuu varpaiden välien tassukarvoihin jääpalikoita. Mökillä sitten muistettiin trimmata tassut parempaan kuntoon seuraavaa reissua varten. Muuten loppumatka takaisin alamäkeen Konttaisen parkkipaikalle olikin yhtä lentoa.

Marraskuun auringonlasku Valtavaaran pohjoispuolella

Puiden takana siintää järvimaisema

Polku alas takaisin Konttaisen parkkipaikalle

Marraskuun auringonlasku ja maisema osittain jäätyneestä järvestä

Polku takaisin reitin parkkipaikalle. Aurinko paistaa Konttaiselle.

Alamäki takaisin parkkipaikalle. Edessä ilta-auringossa kylpevä Konttainen.

Konttaisen pysäköintipaikka ja reitin lähtöpiste näkyy Google Mapsin kartassa yllä. Jos kartta ei näy, osoite on Virkkulantie 43, 93999 Kuusamo.