Rytivaaran kierros, Syötteen kansallispuisto

Rytivaaran kierros on 10 kilometrin rengasreitti Syötteen kansallispuistossa.  Tämä luontopolku oli mun lemppari näistä reiteistä, joilla kävimme kesällä. Muut postaukset Syötteeltä voit löytää täältä, täältä ja täältä. Ja hei – kaikki blogin postaukset alueittain löytyy myös koostetusti tältä sivulta, jos et ole jo bongannut tätä koostesivua.

Itse reitille päästäkseen pitää ajella pientä hiekkatietä melko syvälle kansallispuistoon. Tie vaikutti juuri sellaiselta tieltä, jolla saa puhkottua renkaansa (kokemusta on yhdeltä Lapin reissulta), mutta onneksi tällä kertaa kaikki meni hyvin ja pitkähkön tien ajaminen oli kyllä vaivan arvoista – paikka oli todella hieno! Lisätietoja reitistä sekä kartta löytyy mm. luontoon.fi -sivuilta. Reitti on merkitty keskivaativaksi reitiksi, mutta mielestäni se oli esimerkiksi Teerivaaran kierrokseen verrattuna paljon helpompi, koska isoja nousuja tai laskuja ei oikeastaan ollut. Reitti on merkitty maastoon keltaisin maalein ja merkein. Reitin ohjeellinen kiertosuunta on myötäpäivään, mutta me kierrettiin se vastapäivään, koska haluttiin kiertää suurin osa reitistä ennen pysähtymistä evästauolle Rytivaaralle. Jossa muuten on lampaita! (Kuvittele tähän liuta sydänsilmät-hymiöitä.)

Mätäslampi

Mätäslampi.

Mätäslampi Rytivaaran kierroksella.

Reitti alkaa parkkipaikan reunasta, hakkuuaukean reunalta, jonka läpi kävellään jonkun matkaa, kunnes saavutaan kansallispuiston puolelle ja rengasreitille. Reitti haarautuu Mätäslammen rannalta. Lähdettiin oikealle ensin vähän väärää reittiä, koska ei huomattu virallista polkua. Leveä reitti suon reunassa sekoitti ja lähdettiin tarpomaan sinne. Pian kuitenkin hoksattiin oikea polku ihan vieressä metsän suojassa, jonne siirryttiin kun kengät alkoivat uppoamaan vähän liikaa tuohon suolampeen. Nämä reittien alut tuntuu olevan jotenkin aina vaikeita. Ehkä sitä on aina alkumatkasta niin intopiukeena, että sitä joko A) kävelee liian nopeasti ja oikean risteyksen ohi tai B) menee väärään suuntaan, kun kääntyy ensimmäisestä mahdollisesta haarasta. Useinmiten se on kyllä tuo A. Siitä on jo tullut vähän vitsi jopa.

Valkoviklo huutaa Mätäslammen rannalla Syötteellä.

Valkoviklolla on asiaa.

Kunhan alun tylsähköstä yhdyspolusta oli päästy, niin täällä maisemat ovat suorastaan häikäisevät. Mätäslampi ja sitä ympäröivät suoalueet tupasvilloineen näyttävät kauniilta ja vesi niin siniseltä. Lammen yllä Valkoviklo huutaa meille äkäisesti ja seurailee meitä jonkin matkaa, kun etenemme polkua pitkin. Maasto on paikoitellen melko kuraista, mutta kosteimmilla alueilla kulkevat pitkospuut.

Pitkospuut kulkevat puiden väliin Rytivaaran kierroksella

Puro soliseen puiden välissä Rytivaaran kierroksella.

Polku Rytivaaran kierroksella on merkitty keltaisin maalein puun runkoihin.

Suoalue puiden takana Syötteen kansallispuiston Rytivaaran kierroksen reitin varrella.

Alkumatka menee nopeasti. Maasto on tasaista, avaraa ja polku helppokulkuinen. Tupasvillojen peittämiä suolampia näkyy ympärillä avaran ja aurinkoisen metsän lisäksi. Maisema on pääosin kuivaa metsäkangasta. Yhden isomman puronkin ohitamme. Nousuja ja laskuja on hyvin vähän ja säätkin ovat kohdillaan. On itseasiassa aika täydellinen retkipäivä. Hyttysmyrkyllä kannatti silti varautua.

Kangasmetsää Rytivaaran kierroksella.

Rimpisuot

Polku nousee pienelle mäelle.

Tiheäoksaisia puita.

Pitkospuut kulkevat suomaiseman läpi Syötteen kansallispuistossa.

Pitkospuut kulkevat soiden läpi.

Puita suon keskellä.

Pikku Rytilampi Syötteen kansallispuistossa.

Pikku Rytilampi.

Jonkun ajan kuluttua polku saapuu aukealle, jossa pitkospuut vievät suolampien läpi. Vasemmalla siintää vetinen Pikku Rytilampi. Sen takana on pian Iso Rytilampi, joka ei vielä tähän näy. Alue on jotenkin tosi taianomainen, eivätkä kuvat tee sille oikeutta. Alue on suota joka muuttuu lammeksi. Maastosta pilkistää esiin isoja kivenmuhkoita, joista osa muodostaa kalliosaaria ja saarekkeita suolammen keskelle. Vedestä ja suosta kasvaa pitkää kirkkanvihreää heinää ja tupasvillaa. Aurinko porottaa kuumasti ja taas jostain ilmestyy Valkoviklo huutamaan viereisen puun latvaan. Yritän nappailla nopeasti kuvia, jotta lintu saa rauhan. Paikalla voisi kyllä viettää ehdottomasti enemmänkin aikaa, tämä kohta oli yksi reitin lempikohdistani.

Valkoviklo oksan nokassa.

Suo, jonka takana Pikku Rytilampi.

Sininen sudenkorento.

Polku kulkee varvikoiden ja kivien välistä kohti Isoa Rytilampea.

Iso Rytilampi Syötteellä.

Iso Rytilampi.

Iso Rytilampi jää taakse.

Rytivaaran rakennuksia pellon laidalla.

Suolampien jälkeen on reitin isoin nousu, kun polku kiipeää Rytivaaralle. Rytivaaran laella saavumme vanhalle erämaatorpalle. Mietimme jo, että missähän torppa oikein on, kunnes yhtäkkiä metsän keskeltä tupsahdetaan niittyaukealle. Alueella on useita rakennuksia ripoteltuna laakean niityn ympärille. Rytivaara on autioitunut 1950-luvulla ja alueen entisöintityöt aloitettiin 2001. Vanha Kruununmetsätorppa toimii museorakennuksena. Torppaan on ilmainen sisäänpääsy. Käyn kurkkaamassa. Sisällä on kalusteita ja vieraskirja. Alueella on myös vanha navetta, aittoja, toiminnassa oleva kaivo sekä Rytituvan varaustupa, jossa voi yöpyä sekä sauna, joka on käytössä tuvan varanneille. Kaikkien käytössä on nuotiopaikka, joka on alueen etelälaidalla. Niittyalue on aidattu sähköaidalla, sillä kesäaikaan täällä laiduntaa lampaita! Näitä onkin koko matka odotettu.

Rytivaaran kruunumetsätorpan infotaulu.

Rytivaaran vanha torppa.

Rytivaaran museotupa.

Rytivaaran kruununmetsäntorppa toimii nyt museona.

Rytivaaran kesälampaita laitumella.

Rytivaaran kesälampaita laitumella.

Rytivaaran kierroksen nuotiopaikka.

Syömme Rytivaaralla retkieväät. Kesäaikaan lampaiden lisäksi täällä on lammaspaimenia. Oliskohan se aika kiva kesätyö? Lammaspaimenten lisäksi koko päivän aikana näemme reitillä vain yhden muun kulkijan. Meistä on ihan uskomatonta, että täällä ei ole enempää porukkaa. Luulisi lampaidenkin houkuttelevan perheitä paikalle? Lampaat ovat hurjan söpöjä! Tekisi mieli jäädä koko päiväksi ottamaan niistä kuvia. Varsinkin nämä kaksi karitsaa ovat todella uteliaita tapauksia ja ne ihan tunkevat kameran eteen. Tosin kun he huomaavat, että ei minulla olekaan mitään herkkuja, en olekaan enää yhtään kiinnostava.

Kesän söpöin parivaljakko, Rytivaaran kesälampaita.

Koko kesän söpöin parivaljakko!

Rytivaaran rakennuksia.

Rytivaaran rakennuksia. Taustalla on sauna lämpiämässä.

Rytivaaran rakennuksia.

Polku mutkittelee metsään.

Rytivaaran jälkeen jatkamme matkaa. Tästä onkin enää suhteellisen lyhyt matka takaisin autolle. Mutta vielä on matkan varrella nähtävää. Lisää suoalueita, kuten Latolammensuo, jossa on nähtävissä jälkiä vanhasta niittykulttuurista, ja karttaankin merkattu nähtävyys: latosauna. Polun varrella vuorottelevat maisemat, joissa kuljetaan lyhyen metsäkaisteleen läpi, jonka jälkeen tulee lyhyt suopätkä, jonka läpi vievät pitkopuut. Sitten taas lyhyt metsäpätkä ja sen jälkeen suopätkä. Kaava toistuu useaan kertaan, että sitä ihan alkaa miettimään, onko sitä jossakin loopissa tai Päiväni murmelina -tilanteessa. Alkaa ihan naurattaa.

Suolampia Rytivaaran kierroksella.

Mitä voi nähdä Rytivaaran kierroksella? Poroja!

Latolammella näemme pari poroa.

Tupasvillojen peittämä suo.

Kelopuita.

Vanhoja rakennuksia Rytivaaran reitin varrella.

Latolammen niittysauna.

Erikoisia puunkantoja.

Kelopuu vai metsähirviö?

Sorastettu polku kulkee soiden läpi.

Jonkun ajan päästä palataan takaisin Mätäslammelle ja rengasreitin lähtöpisteeseen.

Paluu takaisin Mätäslammelle.

Mätäslampi.

Yllä olevassa kartassa näkyy reitin lähtöpiste ja parkkipaikka, joka on Ukonvaaran pysäköintialue. Jos kartta ei nä, osoite on Karsikkoperäntie 1591, Pudasjärvi.