Vanuvuoren luonnonsuojelualueella, Kuopio

Kuopion eteläpuolella, Hiltulanlahden vastarannalla kohoaa pyöreä Vanuvuori. Tämä on se mäki, jonka näkee esimerkiksi Koivumäen kartanon pihasta. Törmäsin Redditissä mainintaan Vanuvuoresta kivana luontokohteena, joten päätin alkaa selvittämään millainen paikka on kyseessä. Instagramista löytyi muutamia kuvia häshtägeillä ja Googlesta löysin Askelmittarin blogipostauksen paikasta. Kysyin parilta kaverilta uskaltavatko lähteä messiin, ja vastaus oli että tottakai, joten eikun kohti seikkailuja!

Polku vanuvuorelle

Polku Vanuvuorelle alkaa tästä.

Vanuvuoren laki on luonnonsuojelualuetta ja se muodostuu kolmesta eri huipusta, Ukko-Vanusta, Akka-Vanusta ja Pikku-Vanusta. Vanuvuoren korkein huippu on 212 metriä merenpinnasta ja 130 metriä Kallaveden pinnasta. Tsekkailin ja mittailin maastokartasta, että alueella kiertää noin neljän-viiden kilometrin mittainen reitti, jossa voi kiertää ympyrän. Lisäksi somepostausten perusteella alueella kulkee muitakin polkuja. Maanmittauslaitoksen tarjoama karttapalvelu, josta nuo polut voi nähdä, löytyy täältä. Ainakin desktopin puolella on näppärää myös se, että tuolla voi kliksuttelemalla mittailla matkoja ja etäisyyksiä. Kännykässä käytän erillistä Maastokartat-äppiä. Kantsii siis katsella tuoltakin karttoja, voi löytyä mielenkiintoisia kohteita. Mä kun olen tälläinen karttafani, niin karttoja tulee katseltua useinkin.

Hakkuuaukea Vanuvuoren itäpuolella.

Vanuvuorelle kannattaa suunnata idästä päin, jolloin nousu on loivempi. Ajoreitti kulkee Hiltulanlahden ja Mustalahden kautta. Koirakaarre-hiekkatien varressa on muutamia parkkipaikkoja, johon auton voi jättää. Me jätimme auton tänne. Suoraan parkkipaikalta lähtee polku mäkeä päin.

Kohti Vanuvuorta

Maastokartassa mustalla katkoviivalla merkatut kaksi polkua kulkevat kartalla allekkain ja samansuuntaisesti. Alkumatkan kuljemme tätä merkattua, pohjoisempaa, polkua. Polku haarautuu muutamaan kertaan. Ns. oikea reitti haarautuisi jo melko pian vanhan hakkuualueen keskivaiheilla. Kuljemme myöhemmin takaisinpäin tätä kautta ja silloin huomaamme tuon haarautumisen. Mennessä se on aika helppo ohittaa, sillä ei tule mieleen, että polku haarautuisi jo niin pian. Mäen päälle on kuitenkin tarkoitus suunnata, joten kuljemme vain tampatuinta ja about mäkeä päin kulkevia reittejä pitkin. Arvaus osuukin oikeaan ja tuo reitti viekin huipulle. Taitaapa olla myös loivin reitti, sillä takaisinpäin kun kuljemme tuota pohjoisinta polkua, niin se on paikoitellen superjyrkkää. Takaisin tullessa saamme kulkea onneksi sitä alamäkeen.

Maisemaa alaspäin Vanuvuorelta.

Reitin alkupää tosiaan kuljetaan vanhan hakkuuaukean läpi. Metsän rajassa alkaa luonnonsuojelualue. Mäessä ennen metsää kannattaa kurkata taaksepäin, tässä kohtaa taitavat jo olla reitin parhaimmat näköalat. Korkeammalla sitten metsä peittää maisemat.

Maisema Vanuvuorelta itään.

Selän takana siintää maisemat alas.

Luonnonsuojelualueen kyltti Vanuvuorella.

Luonnonsuojelualue alkaa.

Polku kohti Vanuvuorta.

Kurkkaus takaisinpäin polulle.

Yksityiskohtia puun rungolla.

Polku vie ylöspäin Vanuvuorelle ja Ukko-Vanulle.

Polku risteilee havumetsän halki. Nousua kyllä on, mutta se ei ole mitenkään mahdotonta. Kelopuita ja isoja muurahaispesiä löytyy matkan varrelta. Jotakin oransseja merkkejäkin on puihin ripusteltu, en tiedä mitä reittejä ne merkkaa. Metsässä on rauhallista ja vaikka on suurimmalta osin aurinkoinen päivä, täällä tiheässä metsässä aurinko ei paljoa näy.

Kelopuu Vanuvuorella.

Kaatuneita puita Ukko-Vanulla.

Aurinko paistaa puiden lomasta.

Välillä sentään aurinko pilkahtelee puiden välistä.

Vanuvuoren huipulta polku lähtee takaisin alaspäin kohti pohjoista.

Vanuvuoren huippu ja nuotiopaikka.

Vanuvuoren huipulle eli Ukko-Vanulle saavutaankin yllättävän nopeasti. Mäen päällä on postiluukussa vieraskirja. Laitetaan nimet listaan. Joku on kyhännyt itse kivistä nuotiopaikan korkeimmalla kohdalle. Nuotiopuita täällä ei kuitenkaan ole, eikä paikka ole virallinen nuotiopaikka. Koska ollaan kuljettu niin nopeaa, päätetäänkin käydä kiertämässä vähän syvemmälläkin metsässä ja käydä katsomassa viereistä huippua ja kartassa näkyvää pientä Pirtulampea.

Vanuvuori Kuopiossa

Vanuvuoren huipulta maisema näyttää tältä. Puut peittävät maisemat.

Postilaatikko ja vieraskirja Vanuvuoren huipulla.

Postilaatikko ja vieraskirja vuoren huipulla.

Vanhoja puita Ukko-Vanulla.

Jyrkkä lasku alas rotkoon.

Polku alas Ukko-Vanulta on todella, todella jykkä. Syksyinen maasto märkine lehtineen on liukas, joten me edetään hyvin hitaasti ja varovasti. Yksi polku näyttää menevän suoraan jorpakkoon ja rotkoon. Kannattaa siis olla varovainen, jos tänne tulee vaikkapa pyöräilemään.

Saniaisten peittämä taikamaa.

Jyrkänteen pohjalla polku haarautuu ja me suuntaamme oikealle. Vastaan tulee saniaisten peittämä viidakko-satumaa. Täällä on jotenkin yllättävän avaraa. Näyttääpä aika upealle. Kesällä täällä on varmaan myös tosi hienoa, kun saniaiset ovat kunnolla vehreinä.

Polku kiemurtelee toiselle mäelle eli Akka-Vanulle.

Polku kohti Akka-Vanua.

Pian saniaisten jälkeen vasemmalla erottuu himmeä pikkupolku, joka vie Akka-Vanun, eli toisen mäennyppylän huipulle. Tämä huippu on paljon matalampi kuin edellinen eikä sinne ole matkaa kuin kivenheiton verran. Silti, kun laskeudumme täältä alas, on pudotus taas yllättävän jyrkkä. Polku vie ihan kuin jättimäisille kivirappusille. Reittiä saa kokovartalokyykätä alas, ainakaan meitsin alle 150 cm pituudella täällä ei hirveästi hypitä askeleita alas, heh!

Jälleen yksi jyrkkä mäki alas.

Syksyinen Vanuvuori ja sen rotkot.

Sieniä Vanuvuorella.

Vanuvuoren luontopolku risteilee puiden välissä. Haiku menee jo edeltä.

Piakkoin polku taas haarautuu ja me suuntaamme oikealle, Pirtulammen suuntaan. Tästä kun jatkaa suoraan, niin päätyy lopulta takaisin koko reitin lähtöpaikoille. Näillä kohdin maisemat ovat huippujen rämeikköisten osuuksien jälkeen avarammat ja sammaleisemmat. Pehmeän vanumaiset. Siitäköhän paikka onkin saanut nimensä?

Kaunis syksyinen polku.

Polku, sammal ja metsä.

Kiviä Vanuvuorella.

Pirtulampi.

Pian lampi siintää polun päädyssä ja mäen alla. Lammen vettä ei ensin edes näy, koska keltaiset lehdet peittävät koko alueen. Vedet ovat nyt vaan tosi matalalla, joten puolet lammesta taitaa puuttua. Kaunista on silti. Istutaan kaatuneen puun rungoille pitämään pientä eväs- ja kahvitaukoa. Mistähän Pirtulampi saanut nimensä? Olisipa hauskaa bongata vanhat pontikkavermeet maastosta, mietimme. Joku lapsiperhe viihtyy lammen toisessa päädyssä. Jää mietityttämään, mitä siellä on, kun tuntuu olevan hauskaa.

Metsälampi syksyn lehtiä täynnä. Oksia ja puita kaatuneena veteen.

Pirtulampi

Kaunis syyslampi.

Metsä synkkenee. Vanuvuori on monipuolinen maastoiltaan.

Jatkamme lammen päädystä kulkevaa polkua pitkin. Piakkoin se yhtyykin isommalle polulle, sille jota pitkin alunperin meidän piti nousta ekan mäen päälle. Polku kulkee pitkin tiheän lehtipuumetsikön, jonka jälkeen saavutaan takaisin sinne, mistä lähdettiinkin.

Saavutaan aukeammalle kohdalle ja pois metsästä.

Vanuvuori oli yllättävän kiva kohde. Jonkun verran muitakin lenkkeilijöitä oli alueella, ainakin lähes täysien parkkipaikkojen perusteella. Mutta hyvinhän tuonne alueelle porukka hajosi, koska emme nähneet kovin monia muita ihmisiä tuon iltapäivän aikana.

Vanuvuorelle pääsee jättämällä auton Koirakaarre-tien varrelle. Osa parkkipaikoista saattaa olla hieman puuston takana peitossa, joten kannattaa ajella hitaasti ja tarkkaavaisena. Me jätimme auton suunnilleen tuohon, missä yllä oleva kartta näyttää. Tarkemman pisteen näkee tästä kartasta.