Pytkyn pyrähdys, Syötteen kansallispuisto

Pytkyn pyrähdys oli ensimmäinen luontopolku, joka käytiin kiertämässä viime heinäkuun Syötteen reissulla. (Aiemmat postaukseni Syötteeltä eli Teerivaaran kierroksen löydät täältä ja Naavaparran polun täältä) 9 kilometrin rengasreitti oli oikein mukava, monipuolinen ja hieno maastoiltaan. Reitillä on oikeastaan vain yksi jyrkempi nousu. Ohjeen mukaan reitille olisi hyvä varata vähintään 3 tuntia kiertoaikaa taukoineen, mutta meillä meni pidempään, n. 4 tuntia, sillä sää oli hieman epävakainen, joten odoteltiin yhdellä taukopaikalla pahimman sateen loppumista. Reitillä on myös hyvin erilaisia kohtia, joten jollakin pätkällä menee pidempään kuin toisella. Tämä on tietysti hyvin normaalia.

Reitille voi lähteä joko Kellarilammen parkkipaikalta tai Lauttalammen parkkipaikalta. Me lähdettiin Kellarilammelta, ja ainakin tuolta lähtöpiste on hyvin selkeä ja parkkipaikka autoille iso. Kartta reitin lähtöpisteineen löytyy tän postauksen lopusta. Lisää infoa löytyy myös täällä luontoon.fi -sivuilta.

Pytkyn pyrähdys alkaa lyhyellä pyrähdyksellä (he-hee) parkkipaikalta Kellarilammen laavulle. Tälle taukopaikalle vie leveä polku, jonne pääsee myös pyörätuolilla. Upeista metsälampimaisemista pääsee nauttimaan siis heti. Me saavuttiin lammelle juuri sadekuuron päätteeksi, joten maisemat olivat erityisen kirkkaat ja värikkäät sateen jäljiltä.

Me kierrettiin Pytkyn pyrähdyksen rengasreitti vastapäivään. Tämä oli lähinnä vahinko, sillä emme huomanneet mistä rengasreitti olisi alkupäässä haarautunut vasemmalle. Alueella kulkee myös maastopyöräreittejä ja pari muuta eriväristä reittiä, joten oikeaa kävelypolkua pitää vähäsen pitää silmällä. Reittimerkkeinä maastossa Pytkyn pyrähdykselle on keltaiset maalit. Maastopyöräosuudet oli kyllä yleensä hyvin selkeästi merkitty. Tällä reitillä ei tainnutkaan muita kävelijöitä tulla vastaan, muutamia pyöräilijöitä vain.

Polku kulkee jääkauden aikaansaamien harjanteiden välissä. Jyrkänteiden laelta voi ihastella alla kimaltelevia metsälampia. Polku kulkee melko paljon ylös ja alas, mutta kuopiolaisena sitä on mäkiin niin tottunut, niin nämä eivät tuntuneet missään. Vanha kuusimetsä näytti jopa ihan kotoisalta. Mutta hienoahan tuolla oli – ei pidä ymmärtää väärin! Iso-Syöte on Suomen eteläisin tunturi ja tämä reitti on Syötteen eteläisellä puolella.

Reitin varrella oli harjujen lisäksi suomaisemaa. Täällä näkyi ja kuului monia erilaisia lintuja. Näin mm. keltavästäräkin. Se oli tänä vuonna jo toinen bongaus kyseisestä lajista, mikä oli sinänsä hauskaa ja erikoista, koska ennen tätä vuotta en ollut nähnyt niitä koskaan ennen. Onnistunutta valokuvaa en tosin tälläkään kertaa ehtinyt saamaan.

Polku mutkittelee Riihituvalle, joka on reitin varrella oleva päivätupa. Tuvalla syödään eväät. Riihituvalta lähtiessä polku kiertää vähän hämmentävästi ympyrää, joten hetki joudutaan miettimään, mikä olikaan oikea suunta. Lopulta se löytyy ja matka jatkuu.

Tähän mennessä kulkeminen on ollut melko hidasta, mutta tuvan jälkeen maasto tasoittuu, polut levenevät, mutaisuus polulla vähenee ja vauhti kasvaa. Maisemat ovat metsäisiä ja alkumatkan lammet ja harjut jäävät taakse. Montaa kuvaa ei tältä pätkältä kameraan taltioidu ja myöhemmin mietin miksi – maisemat taisivat olla melko tasaiset näillä kohdin. En muista oliko se jo tällä reitillä, vai millä, mutta Syötteellä aloin ehkä hitusen ymmärtää pitkän matkan kävelijöitä. Pitää kävellä tarpeeksi vauhdikkaasti ja pitkään, ennen kuin saa flow-tilan päälle. Jotkut kuulemma kutsuvat sitä marssimoodiksi. Samaan fiilikseen pääsee helpommin salilla tai vauhdikkaammissa jumpissa. Niissä pitää päästä tietyn pisteen ohi, ehkä rasittaa kehoa tarpeeksi, jonka jälkeen saa draivin päälle, jolloin tuntuu, että sitä voi hyppiä, jumpata jne, ja tässä tapauksessa kävellä, vaikka miten pitkään tahansa.

Keli alkaa taas näyttää melko sateiselta, joten kiiruhdamme seuraavalle pysähdyspaikalle Lauttalammelle. Saavutaan juuri sopivasti sateen suojaan, kun kovin sade iskee päälle. Lauttalammen laavu on tosi hienolla paikalla lammen rannalla, tai oikeastaan lammen yllä rinteessä. Lähellä on toinen parkkipaikka, joten voisin kuvitella, että tänne olisi helppo tulla ihan vaan iltaa istuskelemaan ilman että tarvitsee kävellä pidempää reittiä. Autotiestä ja sen kunnosta paikan päälle en tosin tiedä.

Lauttalammelta polku etenee ylämäkeen pitkiä portaita pitkin. Yleensähän nämä portaat kuljetaan alaspäin, jos reitin kiertää myötäpäivään. Meidän koira vetää nelivedolla ketterästi ylös ilman mitään ongelmia. Vähän kosteat vaatteetkaan eivät oikein auta vauhdikasta etenemistä portaissa. Onneksi portaat eivät kuitenkaan ole mahdottoman pitkät. Ja pian kiipeäminen palkitaankin upeilla maisemilla.

Rappujen jälkeen kuljetaan harjua pitkin pitkän matkaa ylämäkeen. Tässä kohtaa on ehkä reitin hienoimmat maisemat, kun kuljetaan mäen harjannetta pitkin samalla kun alla ja sivulla siintää suomaisemaa ja lammen pintaa. Harjun päällä on myös hieno vanha kelopuu, josta olenkin nähnyt jo ennalta kuvia. Nappaan muutamia kuvia muovipussin sisään työnnetyllä kameralla, koska vettä on taas alkanut sataa kovemmin. Rinteeltä onkin enää lyhyt matka takaisin rengasreitin haarautumispisteeseen ja takaisin reitin alkuun.

Oletko sinä käynyt tällä reitillä? Vinkkaa myös blogisi kommentteihin, jos sulla on Syötteen luontopolkuihin liittyviä postauksia, niin voin linkittää niitä tänne blogiini.

Yllä kartta, jossa näkyy risteyskohta, josta käännytään hiekkatielle, jonka päädyssä on parkkipaikka (Kellarilammen parkkipaikka). Osoite on Rytinkisalmentie 1834, Pudasjärvi.