Kurkimäen kelokylä ja luontopolku, Kuopio
Kuopio on täynnä erilasia lähiluontokohteita eri kaupunginosissa. Mietin, että olisi hauska vaihtelun vuoksi käydä jossakin tällaisella muulla ns. lähilenkkeilypolulla. Olin kuullut, että Kuopion Kurkimäessä on jonkinlainen luontopolku ja laavu. Etsiskelin tietoa asiasta ja löysin Kuopion kaupungin uutisartikkelin ”Kuopion syksyn kolme kovaa luontokohdetta” syksyltä 2019. Yksi nostetuista kohteista oli tämä Kurkimäen kyläyhdistyksen Kelokylä. Artikkelissa kerrottiin lyhyesti, että Putkinotkontien varresta löytyy Kurkimäen kyläyhdistyksen rakentama alue, jossa on puolikota tulentekopaikkoineen, käymälä ja esiintymislava sekä 6 kilometrin mittainen luontopolku. Lisäksi artikkelissa kehotettiin jättämään auto viereisen koulun pihaan. Paljoa muuta tietoa ei löytynyt, joten päätin iskeä navigaattoriin koulun osoitteen ja lähteä katsomaan, miten paikalle oikein pääsee.
Koululle oli helppo löytää. Ajamalla rohkeasti syvemmälle koulun pihaan, ohi jääkiekkokaukalon, pääsee ajamaan urheilukentän laidalle, jossa on paljon parkkitilaa, alemman pihamaan parkkikiekollisten paikkojen lisäksi. Jätin auton parkkiin ja lähdin etsimään reittiä Kelokylälle. Leveä polku kulki jääkiekkokaukalon ja urheilukentän välistä, joten suuntasin sinne. Reitti olikin ihan oikea.
Kentän takana oli hieno, uusi Kurkimäki Pumptrack, jossa oli lapsille vaikka mitä puuhaa, pyöräilyratoja ja kiipeilytelineitä. Pumptrackin takana siinti piirretty kyltti luontopolulle, joten lähdin sinne suuntaan. Metsäpolku kulkee asuintalojen välistä, mutta suunta on ihan oikea. Pian tien mutkassa näkyykin iso Kelokylä-merkki.
Ei tarvitse pitkään kulkea, kun saavun jo kelokylän alueelle. Paikka on kyllä hieno! Täällä olisi hienoa viettää isommallakin porukalla eväshetkeä. Tarkoitus on kuitenkin kiertää ensin luontopolulla ennen pimeän tuloa, joten en jää kodalle ihmettelemään pidemmäksi aikaa. Joudun vähän etsimään, mihin tuo netissä mainittu luontopolku oikein menee. Alueella kun tuntuu kulkevan paljon eri lenkkeily- ja erityisesti hiihtoreittejä kylteistä ja valaistuksista päätellen. Nuo reitit ovat nyt vähän turhan pitkiä tähän hetkeen. Yhden rakennuksen seinästä bongaan kartan, johon on merkitty reitti punaisella ja jonka perusteella saan hahmotettua suuntia. Vähän matkan päässä onkin puussa jo ennalta tuttu piirretty merkki, minne päin pitää lähteä.
Polkuja risteilee alueella paljon ja oletan, että tampatuin polku on se, minne kuuluu mennä. Hetken päästä kuljenkin asuinalueen reunaan. Väärä reitti. Palaan takaisin lähes kodalle saakka. Oikea reitti meneekin huomattavasti vasemmalla. Eli vinkkinä seuraaville: kun lähdet pikkupoluille laavuilta, ensimmäisistä polun risteämiskohdista pitää kääntyä vasemmalle. Koko reitin varrelta löytyy reittimerkinnät, mutta ne kyltit ovat tosi harvassa, joten harhaan saattaa kulkea pidemmänkin matkaa.
Itse reitti kulkee pääosin tiheässä havumetsässä. Pieni polku kiemurtelee piakkoin myös horsmien ja vadelmapuskien peittämän aukean läpi. Kesällä tämä kohta on varmaan aika upea. Näin syksylläkin voi kyllä vielä haistaa makean tuoksun ilmassa.
Polku ylittää pian isomman tien ja kulkee rakennuksien ohi, jotka ovat kartan merkinnän mukaan puhdistamoa. En ole tässä kohtaa varma meneekö luontopolku virallisesti jostakin metsikön läpi vai leveämpää vanhaa metsäautotietä, joka kulkee vedenpuhdistamon nurkalta. Itse kuljen metsäautotietä, metsän reunassa. Olen näkevinäni polun vilahtavan myös puiden välissä. Noh, molemmat polut yhtyvät pian yhteen pitkän aukean päädyssä. Tässä kohtaa polku tekee tiukan mutkan ja oikein suunnan merkiksi on laitettu taas yksi kyltti. Polku kääntyy vasemmalle metsään ja kulkee työmaalueen reunamilla. Täällä ei paljoa muita kävelijöitä näy.
Piakkoin saavutaan ison suoalueen reunaan. Täällä on tosi nättiä. Tasaiset puurivistöt hurmaavat. Polku kulkee pitkän matkaa suoalueen läpi. Täällä on tosi märkää ja kuraista, joten hyvät kengät reitille tarvitsee. Napsin ehkä sata kuvaa puunrungoista ja oksista. Haiku-koira kiehnää ja pyörii hulluna kanervapuskissa. Onko teidän muidenkin koirat hulluina kanervien tuoksuun?
Pitkän suoran jälkeen polku rantautuu lammen rantaan. Upeat ruskan värit ovat täällä! Käydään kurkkaamassa rannalla maisemia, ennen kuin käännytään takaisin polulle.
Reitti kulkee vielä lyhyen matkaa metsässä, kunnes yhtyy takaisin isolle pururadalle. Tästä kartan mukaan reittiä pitäisi kulkea hieman pururataa pitkin, kunnes se koukkaa takaisin Kelokylälle. Kierrän tätä kautta kyllä aika pitkän matkan, josta osan hiekka-autotietä, joten luulen, että jossakin kohtaa olisi pitänyt oikaista metsän läpi. Mutta eipä se mitään, sillä kaikkine kiertelyineen ja harhaankulkemisineen näyttäisi laskurissa olevan yhteensä 4,5 km. En tosin käynyt kiertämässä kartan oikeaan laitaan merkattua ”häntää” tai suon pidempää kiekkaa, joten voi olla, että yhteensä noista saattaa juuri ja juuri tulla sen 6 km.
Yllä kartta paikan parkkipaikalle, eli viereisellä koululle. Itse Kelokylä on tästä hieman koilliseen. Kelokylälle vie myös hiekkatie ja reitillä kulkiessani bongasinkin autoja tuon tien varresta. Tie on kuitenkin aika kapea joten suosittelen jättämään auton tuonne koulun parkkipaikalle, kentän varteen. Osoite on Kurkimäentie 455, Kurkimäki.
