Teerivaaran kierros, Syötteen kansallispuisto

Syötteen Teerivaaran kierros tarjoaa 4,5 kilometrin verran maisemia ja hikistä nousua vaikeakulkuisia rinteitä ylös ja alas. Reitti on rengasreitti, jonka 500 metrin alku- ja loppupätkä reitistä kuljetaan samaa polkua. Polku kiertää kahden Teerivaaran huipun kautta ja reitillä on uusi taukotupa ensimmäisellä huipulla. Mikäli ei jaksa kiertää koko reittiä, tuvalle pääsee helpoiten kiertämällä polkua vastapäivään ja palaamalla sitten samaa polkua tuvalta takaisin. Mekin kierrettiin koko reitti vastapäivään.

Tämä rengasreitti alkaa Syötteen luontokeskukselta ja me käytiin kiertämässä tämä Naavaparran polun päälle (Naavaparran postauksen löydät täältä). Helpon, askel suorastaan lentäen, kierretyn Naavaparran jälkeen Teerivaara kyllä iski vaativuudellaan. Paljon kiipeämistä ylös ja alas ja pääosin mutaista polkua tarpoen tai sitten louhikkoa pitkin kiipeillen. Reitti on vasta vuoden vanha, joten polutkaan eivät ole täysin tamppautuneet. Liukkaita irtovarvikoita saattaa siis osua jalan alle ja jalka saattaa luiskahtaa kiven väliin. Tarkkana saa siis olla.

Alkumatkan mutaisuus ja jyrkkä rinne tarvitsevat kaiken keskittymisen, joten laitan kameran reppuun. Kuvia ei siis oikein ole. Maisema on kuitenkin jyrkkää rinnettä, mutaa ja tiheää metsää. Vasta kun saavutaan lähes huipulle, näkymä yhtäkkiä muuttuu. Maisema avartuu ja polku kiertää kauniisti sammaloituneiden kivenmurikoiden välissä. Jostakin lentää lintuja, näyttää melko jykevänokkaiselta, ehkäpä taviokuurna? Kaivan kiikarin, mutta en ehdi tunnistaa lajia, kun se on jo poissa.

Kivenheiton päässä on uusi, vastarakennettu päivätupa, Teeritupa. Tuvassa tuoksuu uusi puu. Tehdään tulet ja paistetaan evästä. Onko jo nälkä, sillä kilometrejä päivälle on kertynyt jo paljon.

On vaikeaa valita reittiä eniten kuvaavaa paikkaa tai kohdetta, mutta ehkäpä se on tämä päivätuvan aukea käppyräpuineen. Tuvan viereisten kiven päältä on ehkä selkein maisema ympärille, vaikkakin tässäkin puusto peittää suurimman osan näkymästä. Reitin loppupäässä oleva suomaisema on myös toinen mieleenjäävä kohta. Ja tottakai nuo nousut ja laskut, mutta ne ei ehkä niin hyvässä mielessä! ;)

Syötteen kansallispuisto täyttää 20-vuotta ja juhlan kunniaksi tuvissa ja laavuilla on tuohisydämiä. Tarkoituksena oli siis löytää Syötteen sydän. Niiden kanssa voi ottaa valokuvan, joten tottakai Haikun kanssa pitää ottaa kuvat. Tässä koiran silmiin on saatu näin rakastava katse pitelemällä makkaraa kameran vieressä!

Päivätuvan jälkeen jatketaan matkaa. Polku laskeutuu rotkoon ja pian aloitetaan nousu toiselle huipulle. Tälläkin huipulla ihastellaan vähän maisemia. Tästä eteenpäin loppumatka on taas todella kapeaa polkua ja ehkä jopa vaikeakulkuisempaa kivien takia. Onneksi on hyvät kengät! Montakohan kertaa matkan aikana kehuin kenkiäni, mutta ilman niitä olisi taatusti tullut itku kaikissa noissa kuramössöissä.

Reitillä on paljon isoja muurahaiskekoja. Muistelen yhtä aiempaa reissua, jossa minulla oli kengät, joissa oli oranssit koristeet ja nauhat. Muurahaiset olivat jostakin syystä aivan hulluna näihin kenkiin ja mulle tuli ihan muurahaisongelma, koska ne hyökkäsivät niiden kimppuun kuhisten. Sillä reissulla ei voinut pysähtyä! Tosi omituista ja ne kengät jäivät vain kaupunkikäyttöön sen jälkeen. Onko muilla ollut samanlaisia ongelmia?

Loppumatkasta saavutaan vielä suolle. Ihanaa tasaista maastoa ja avaraa maisemaa, ai että. Tupasvillaa täynnä oleva maisema on niin kaunis.

Teerivaara on hieno, näkemisen arvoinen paikka kyllä kokonaisuudessaan.

Yllä olevassa kartassa on reitin lähtöpiste, joka on Syötteen luontokeskuksella, osoitteessa Erätie 1, Pudasjärvi.