Rytikönkään reissu talvella Oulangan kansallispuistossa

Kävimme lokakuussa Kuusamossa ollessamme kiertämässä Oulangan kansallispuistossa Rytikönkään reissu -rengasreitin. Reitti sijoittuu Oulangan kansallispuiston noin keskivaiheille ja osa reitistä kulkee samaa reittiä Karhunkierroksen kanssa. Kesällä reitin lähtöpisteenä on Oulangan leirintäalueen parkkipaikka. Leirintäalue tosin on auki vain kesäisin joten syksyllä, talvella ja keväällä sinne ei pääse ajamaan. Silloin alkupiste on Oulangan luontokeskus, jonne mekin jätimme automme. Kartta parkkipaikalle löytyy postauksen lopusta. Rengasreitin pituus on noin 5 kilometriä, mutta talviaikaan, kun joutuu parkkeeraamaan kauemmas, reitille tulee pituutta reilu 7 kilometriä.

Me kävimme ennen reitille lähtöä katsomassa myös vieressä olevaa Kiutaköngästä. Kiutakönkäällä on tullut käytyä myös kesällä, josta löytyykin minulta postaus täältä. Mietimme lähtisimmekö suoraan Kiutakönkäältä pidemmälle Hiiden hurmos -reitille, mutta lokakuussa syyslomaviikolla reitillä on sen verran tungosta, että päätimme siirtyä tälle toiselle reitille, joka oli selvästi rauhallisempi. Taisimme törmätä kolmeen muuhun ihmiseen koko reitin varrella. Rytikönkään reissu on periaatteessa kesäaikaan kuljettava reitti, mutta lokakuussa oli sen verran vähän lunta, että reitti ei tuottanut ongelmia normaaleilla talvikengillä kulkiessakaan. Oulangan kansallispuiston virallisista talvireiteistä löytyy enemmän infoa täältä luontoon.fi -sivuilta.

Yllä olevassa kartassa näkyy rengasreitti yläkylmassa ja keskellä karttaa Oulangan luontokeskus, mistä lähdettiin liikenteeseen. Rytikönkään reissun luontopolusta en löytänyt paljoa tietoa tai kuvia ennen reitille lähtöä, joten oli ihan mielenkiintoista kävellä ja odotella mitä eteen tulee. Kartoissa sama reitti on merkitty nimellä Rytisuon luontopolku. Maastossa reitti näkyy luontopolku-nimellä kylteissä ja se on merkattu myös käpymerkein sekä vihrein maalitäplin maastoon. Reitti kiertää samoja polkuja osittain karhunkierroksen kanssa, joten risteyskohdissa saakin olla tarkkana, ettei lähde vahingossa oranssilla maalilla merkatun karhunkierroksen puolelle. Se reitti kun on selvästi tampatumpi ja polku leveämpi. Leirintäalueen pihasta reitti lähtee suoraan parkkipaikan reunasta. Kyltti on aika iso, mutta me jostain syystä missattiin se, ja käytiin turhaan kiertelemässä itse leirintäalueen mökkien seassa. Me kiersimme reitin myötäpäivään. Suuria korkeuseroja reitillä ei ole, niin taitaa olla melko sama miten päin reitin kiertää, vaikkakin virallinen suositus on vastapäivään.

Reitin alkupää on helppokulkuista ja avaraa metsikköä. Polku on osa karhunkierrosta ja leveä ja paljon kuljettu. On todella hiljaista ja retkipäivämme on hieman normaalia hämärämpi ja pilvisempi, niin se tuo oman tunnelmansa reitille. Kameran säädöt olivat vähän pielessä, niin osat kuvista vähän tärähtivät. Melko pian kun olemme kulkeneet leirintäalueen läpi ja pääsemme viralliselle rengasreitille, ohitamme pari lampea. Talvilammen pinta näyttää tyyneltä ja hiljaiselta rinteeltä alas katsellessa. Missään ei kuulu mitään ääniä, edes lintuja ei näy.

Noin puolessa välissä koko reitiltämme polku haarautuu luontopolun ja karhunkierroksen välillä. Rytisuon luontopolku on lähes huomaamaton, joten tässä kohtaa voi helposti kävellä reitin ohi. Kylttikin maastoutuu puihin.

Vastaan tulee vanha lato. Reitillä ei ole laavuja tai muita virallisia pysähdyspaikkoja. Talvikartan mukaan näillä main pitäisi kuitenkin olla vain talviaikana oleva tulentekopaikka. Mitään ei kuitenkaan näy ja näin vähän arvelimmekin, että tuskin sellaista on. Emme kauaa kyllä jaksa etsiäkään, vaan jatkamme suoraan matkaa.

Reitin edetessä metsä on tiivistynyt ja kasvanut kookkaammaksi. Pian tulee vastaan toinenkin vanha lato tai puuvaja. Seuraava kyltti ilmoittaa Rytikönkään olevan lähellä ja puron kohina kuuluukin jo pitkän matkan päähän.

Olen nähnyt joitakin kesäisiä kuvia Rytikönkäästä. Näin alkutalvesta purossa vielä virtaa jonkun verran vettä ja onhan tuo silti aika vaikuttavan näköinen nytkin! Vaikeaa kyllä kilpailla näyttävyydessä, kun jokusen kilometrin päässä on Kiutaköngäs, joka on Oulangan upein putous. Mutta, sanoisin silti, että tämäkin paikka on näkemisen arvoinen, varsinkin jos Kiutaköngäs on jo moneen kertaan nähty ja haluaa vähän rauhallisempia ja turistivapaita maisemia.

Rytikönkään kuohujen jälkeen metsämaisema vaihtuu avarampaan ja voisin kuvitella kesällä tämän suomaiseman olevan aika upea. Joku iso lintu pyrähtää karkuun suon laitamille. Olisikohan joku pöllö? Yritän kurkkia, mutta ei ole aikaa jäädä odottelemaan tarkemmin, että ehdimme vielä valoisan aikaan pois metsästä.

Pitkospuut, suomaisemat ja metsäkaistaleet vuorottelevat loppureitin varrella. Kesällä täällä näkyisi myös niittymaisemia. Nyt maastossa kiinnittävät huomion lumiset puut ja lumen pintoja halkovat kirkasvetiset pikkupurot. Kaunista, rauhallista ja talvisen maagista.

Mikäli reitti kiinnostaa ja olet liikkeellä kesäaikaan, reitistä löytyy Seita-blogista kuvia ja juttua täältä. Oulangan muista reiteistä löytyy infoa myös Retkipaikka-blogista täältä.

Yllä olevassa kartassa näkyy talvireitin lähtöpiste, eli Oulangan luontokeskus. Jos kartta ei näy, osoite on Liikasenvaarantie 132, 93900 Kuusamo.