Väisälänmäen luontopolku, Lapinlahti

Väisälänmäen kulttuuri- ja luontopolku on kiva retkikohde lyhyelle miniretkelle koko perheelle. 2,5 kilometrin rengasreitillä on näköalapaikka ja puinen näkötorni, iso kota tulentekopaikkoineen sekä kesäkahvila. Kuopiosta Lapinlahdella sijaitsevalle Väisälänmäelle on noin 70 km matkaa. Väisälänmäen korkein kohta Linnanmäki on 218 metriä meren pinnasta katsottuna ja 135 metrin korkeudessa viereisestä Onkivedestä katsottuna ja mäen päällä kohoaa vielä näköalatorni, josta aukeaa upeat maisemat järvelle. Väisälänmäki on yksi Suomen kansallismaisemista.

Kävimme kiertämässä reitin syyskuun alussa. Ilma oli todella lämmin ja aurinko paistoi kirkkaasti, sää oli kerrassaan upea! Tuolloin karjamajan kesäkahvila oli jo suljettu. Reitti lähti heti tien varressa sijaitsevalta parkkipaikalta. Lähdimme kiertämään reittiä vastapäivään jolloin pieni polku sukelsi puiden sekaan, peltomaiseman laitaan. Ihan reitin vieressä oli asuintaloja ja peltoja, mutta onneksi oikea polku oli helppo huomata.

Pienen pieni polku kiertää peltojen reunamia pitkin. Aurinko paistaa kuumasti ja perhosia lentelee ilmassa. Haiku-koira on innoissaan retkipäivästä ja juoksentelee polkua edes takaisin. Peltojen reunamilla kasvaa monenlaisia kukkia ja osa pellosta on vihreää nurmea. Kulttuuripolulle tyypillisesti reitin varrella tulee infotauluja vastaan. Ensimmäisessä infotauluissa kerrotaan, että Eero Järnefeltin Kaski-taideteos on maalattu Väisälänmäen kaskenpoltosta kesällä 1893. Maalauksen malleina oli paikallista talon väkeä ja naapureita ja maalauksen tyttö oli Rannan-Puurulan pikku-piika. Mallina toiminut tyttö kertoo, että maalari oli tarkoituksella sotkenut tytön kasvot maalausta varten.

Hetken päästä polku siirtyy peltojen laitamilta metsän siimekseen. Haiku-koiran kanssa ihmettelemme polulla kasvavia sieniä ja isoa muurahaiskekoa. Polku on noussut hieman ja puiden välistä näkyy siivu maisemaa alas. Pienen metsäpätkän jälkeen saavutaan taas ison pellon laitaan. Viereisestä metsästä kuuluu lintujen ääniä.

Polku kulkee metsän ja peltomaiseman välissä. Bongaamme havupuiden katveesta monta lintua, mm. puukiipijän. Harmi, etten ehdi saada linnusta kuvaa. Sen sijaan kuvailen Haikua, kankainen sammal näyttää mukavan pehmeälle.

Pian näköalatorni siintääkin jo edessä. Se näyttää melko korkealle ja korkeanpaikan kammo meinaa iskeä. Rohkenen kuitenkin huipulle ja se kyllä kannattaa, sillä vaikka torni huojuu tuulessa, maisemat ovat vaivan arvoiset!

Kivenheiton päässä näköalatornista, pienehköä mäkeä alaspäin, on iso kota. Vieressä on myös iso puuliiteri. Muita retkeilijöitä on sen verran paljon retkipäivänä liikkeellä, että etsimme koiran kanssa hieman rauhallisemman paikan eväiden syöntiin ja jatkamme matkaa.

Lyhyen kävelymatkan jälkeen saavumme Karjamaja-kesäkahvilalle. Kahvila on syyskuun puolella jo kiinni. Istuskelemme kuitenkin pihapiirissä syömässä eväät. Karjamajan pihapiirissä näyttäisi olevan myös pieni perinneaitta, museon tyyppinen rakennus. Sekin on kiinni. Alueelle pääsee näköjään myös suoraan autolla, paikalle kulkee leveä hiekkatie. Alue näyttäisi kivalle hengailupaikalle, siellä on paljon pöytiä, pihapiiriä ja myös keinu.

Karjamajan pihapiirin jälkeen loppureitti onkin leveää hiekka-autotietä. Reitti kulkee peltojen läpi ja pian tie yhtyy isompaan autotiehen. Tätä tietä kävellään kylänraittia pitkin jokunen sata metriä, ennen kuin tie vie takaisin parkkipaikalle.

Yllä kartta reitin alkupisteelle, parkkipaikalle. Jos kartta ei näy, osoite on Väisälänmäentie 138, Lapinlahti.