Seitakierros, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

Kesäkuun lopulla, matkalla Norjaan, vietimme pari päivää ja yötä Ylläsjärvellä. En ollut ennen käynyt Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, joten käynti siellä mahdutettiin matkasuunnitelmaan. Kyseisessä kansallispuistossa kiertää paljon reittejä, ja valinnanvaraa on runsaasti. Majoituspaikkamme oli lähimpänä Yllästä ja siellä sijaitsevaa luontokeskus Kellokasta, joten päätimme valita reitin, joka lähtee tuolta luontokeskuksen pihasta ja jonka voisi kiertää yhden päivän aikana. 9 kilometrin rengasreitti Seitakierros kuulosti mukavan monipuoliselta maastoltaan ja pohjoisten kansojen luontosuhteesta ja maailmankuvasta kertova kulttuuripolku mielenkiintoiselta. Reitin varrelta löytyvä kota oli myös hyvä juttu.

Matkaan lähdettiin luontokeskuksen pihasta. Reitti kiertäisi Kellostapulin ympäri, joka on Ylläksen pikkusisko, jonka huippu on 503 mpy. Lähdimme kiertämään reittiä myötäpäivään. Reitti alkoi leveällä hiekoitetulla polulla. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat – samantien tuli tehtyä heti yksi uusi vuoden lintubongauskin.

Eipä tarvinnut kuin hetki kävellä puiden reunustamaa tietä, kun saavuttiin jo ensimmäisille upeille näkymille, jotka saivat leuan loksahtamaan auki. Puiden keskellä kiemurteli kaunis puro, jonka myötäisesti reitti lähtikin kulkemaan. Sammaleen peittämät kivet kirkkaan puroveden seassa olivat hieno näky. Mutkittelevasta purosta tuli otettua matkan varrella monta kuvaa.

Puron laitamaa, pitkospuita pitkin, kävelimme noin kilometrin verran, kun polku jo haarautui ja lähdimme oikealle, kohti metsäisempiä ja avarampia maisemia.

Seitakierroksen varrella oli opaskylttejä, joissa kerrottiin historiaa saamelaisten luontosuhteesta ja samanismista.

Noin vajaan kolmen kilometrin kohdalla polku saapui Kesänkijärven luokse. Polku ei mennyt suoraan ihan rantaan asti, joten katselimme järvimaisemaa vain hieman kauempaa. Kesänkitunturi näkyy järven takana. Kesänkijärven rannassa olisi myös Kesänkijärven laavu, jonne Seitakierroksen reitiltä matkaa olisi noin kilometri. Emme kuitenkaan poikenneet reitiltä, vaikka paikka kuulemma hieno olisikin, sillä sää vaikutti vähän epävakaiselta ja matkaa reitillä oli vielä runsaasti.

Matka etenei vehreissä, varpujen peittämissä maisemissa. Kellostapuli nousi polun oikealla puolella ja paikoitellen hyvinkin äkkijyrkkänä. Mietimme, miten pitkä matka on vielä ylityspaikkaan, kun mäki vain nousi ja nousi ylöspäin. Retkipäivä oli myös yllättävän hiljainen, vain muutama vastaantulija. Olivatkohan muut arvanneet sään, sillä pian, juuri kun olimme pitäneet pienen evästauon, alkoi sadekuuro. Ei vain vettä, vain rakeita. Kuuro ei onneksi kestänyt kauaa. Lopun reitin saimmekin kulkea hyvässä säässä.

Raekuuro loppui kun saavuimme Kellostapulinkuruun. Jylhä kivinen maisema siinti silmien edessä ja kiviä näytti olevan ylös silmänkantamattomiin asti. Onneksi pitkospuut veivät koko kivikon yli. Todella upean näköinen paikka! Vielä löytyi kesäkuun lopulla pläntti luntakin matkan varrelta. Sateen jäljiltä pitkospuut olivat liukkaat ja sai olla varovainen. Onneksi ei ollut kiire vaan pystyi rauhassa ihastelemaan jylhää maisemaa.

Kellostapulinkurun jälkeen pitäisi saapua Varkaankurun kodalle. Alamme tutkailla tunturimaisemien seasta paikkaa. Matkaa tuntuu olevan yllättävän paljon ja Seitapolun polkumerkitkin ovat kuluneet auringossa puhki. Alkaa pohdinta, olemmeko ohittaneet polkujen risteyksen vahingossa? Ylläksen rinne näyttää olevan liiankin lähellä.

Mutta ei hätää, nälkä taisikin tehdä vain tepposet. Pian saavummekin pysähdyspaikalle. Kota onkin itseasiassa isokin paikka. On käymälät ja iso grillikota. Paistamme makkarat ja syömme eväät ja istuskelemme hetken. Loppumatkaa on enää kilometri, jonka viiletämme niin vauhdilla, että kuvatkin jäävät loppumatkasta ottamatta.

Kaikenkaikkiaan, hieno ja monipuolinen reitti!

Yllä kartta Luontokeskus Kellokkaan parkkipaikalle, joka on reitin lähtöpiste. Jos kartta ei näy, osoite on Tunturintie 54, 95970 Äkäslompolo.