Puijolta Puijonsarven laavulle, Kuopio

Kirjoittelin aiemmin Kuopion Puijolla sijaitsevasta Puijonsarven näköalapaikasta. Silloin kuljin paikalle talviaikaan ja Puijonsarventien parkkipaikalta, näköalapaikan pohjoispuolelta. Kävin tänä vuonna alkusyksystä laavulla uudestaan ja tällä kertaa kuljin pidemmän reitin Puijontornilta päin, jolle tuli matkaa yhteensä noin 7,5 kilometriä. Talvella tämä reitti on pyhitetty hiihtoladuille, joten vielä kannattaa käydä kävelemässä ennen lumien tuloa.

Jätin siis auton Puijontornin juurelle parkkipaikalle (kartta postauksen lopussa) ja suuntasin metsään kohti Antikkalaa. Puijolla risteilee paljon polkuja ja Puijonsarven laavulle pääsee useampaakin reittiä. Itse päätän kiertää polkua Antikkalan golfkentän vierestä kohti Konttilaa ja siitä mutkitellen ylös kohti Julkulanmäkeä. Puijolla pääreittien polut ovat leveitä ja hyvässä kunnossa. Mäkiä ylös ja alas myös riittää ja monenlaisia maisemia.

Puijolta ei tarvitse kulkea kuin kivenheiton verran niin on Antikkalan ylärinteillä. Täällä on mm. laskettelurinteiden yläpää, golfkenttä ja frisbeegolf-rata. Hyvällä säällä porukkaa riittää harrastusten parissa ja vieressä on myös parkkipaikkoja. Me emme jää tähän enempää ihmettelemään, vaan suuntaamme polkua suoraan eteenpäin syvemmälle metsään.

Pian saavutaan Konttilaan. Kannattaa käydä matkan varrella vilkaisemassa Konttilan tilaa, jos ei ole ikinä siellä käynyt tai mennä ihan asiakseen koko perheellä käymään päiväsaikaan (kannattaa tarkistaa aukioloajat). Tilalla järjestetään monenlaista tapahtumaa ja siellä on pihapiirissä kahvila, luontonäyttelyaitta ja kotieläinpiha, jossa on kanoja, lampaita ja hevonen. Meidän retkipäivänä eläimet olivat aitan sisällä, laiduntavaa hevosta lukuunottamatta. Hienointa minusta on kyllä alueen miljöö itsessään. Niin rauhallista ja kotoisaa ja kuin hyppäisi ajassa taaksepäin.

Ohitettuamme tilan, matkaamme hetken länteen pieniä polkuja pitkin kunnes saavumme takaisin pääreitille kohti pohjoista. Alkaa lievä nousu ylämäkeen. Polkujen varrella näkee monenlaisia puita ja maisemia. Saniaiset kehystävät teiden reunoja. Monessa paikassa Puijolla onkin tosi kaunista aluskasvillisuutta, esimerkiksi käenkaalia, varsinkin kosteammilla kohdilla esimerkiksi Satulanotkon alueella. Meidän reitillä maasto alkaa kuitenkin muuttua enemmänkin kuivemmaksi ja kanervikkoiseksi kun nousemme kohti Julkulanmäkeä. Kosteimmat kohdat tällä matkalla taitavat olla Antikkalan ympäristössä.

Kuljettuamme hetken Julkulanmäeltä, edessä avautuu yhtäkkiä upea, auringonvalaisema maisema. Ilta-auringo paistaa upeasti Kallavedelle. Istumme hetken kodalla ihastellen maisemia ja kuuntelemme muiden retkeilijöiden juttuja. Moni on tullut paikalle grillaamaan ja nauttimaan maisemista. Tästä jos jatkaisi matkaa suoraan alas rinnettä, olisi lyhyt matka maantielle ja toiselle parkkipaikalle. Me kuitenkin käännymme takaisin ja kuljemme takaisin samaa reittiä kuin tulimmekin. Takaisinpäin taitaa olla enemmän alamäkiä, joten matka takaisin sujuu hieman nopeammin.

Takaisinpäin kävellessämme törmäämme lapinpöllöön. Pöllö levahtaa lentoon aivan meidän vierestämme puusta, kun kävelemme pientä polkua pitkin. Lintu on niin iso ja valkoinen, että ensin ihan säikähdän mitä tapahtuu. Koira kyllä taisi haistaa pöllön jo ennen minua, sillä sen verran innokkaasti jo ennen kohtaamista nenä tuhisi kohti taivasta. Hyppään äkkiä puskaan ja yritän kaivella repusta oikeaa linssiä kameraan samalla kun yritän pitää silmällä minne lintu lentää. Jes! Saan napattua kaukaa yhden kuvan ennenkuin pöllö lentää pois. Kerrassaan upea lintu.

Ilta-aurinko alkaa paistaa kauniisti ja Puijon torni värjäytyy punaiseksi. Takaisinpäin tullessa nappaan kuvan maisemasta Antikkalan kohdalta itäänpäin. Yritämme ajoittaa saapumisemme takaisin tornille auringonlaskun aikaan ja sehän onnistui. Upeita sävyjä ja maisemia sai ikuistettua hyppyrimäkien juurelta.

Yllä kartta Puijon tornille ja tornin parkkipaikalle.