Kalajan kierros, Etelä-Konneveden kansallispuisto

Etelä-Konneveden kansallispuisto sijaitsee Keski-Suomen ja Pohjois-Savon alueella Konneveden ja Rautalammin ympäristössä. Kansallispuistona paikka on tuore, perustettu vuonna 2014. Elokuun alussa lähdin käymään paikalla ensimmäistä kertaa. Päiväretken tavoitteena oli kiertää Kalajan kierros, joka on 4,6 kilometriä pitkä rengasreitti.  Kalajan kierros oli aikanaan kansallispuiston ensimmäinen kävijöille avattu reitti, joten ajattelin siksi katsastaa sen. Lisäksi ajatuksena oli mahdollisesti tehdä muutama pieni koukkaus fiiliksen mukaan, esimerkiksi Kiertolahden rantaan. Muita vaihtoehtoja kansallispuistossa olisi myös  Loukkuvuoren lenkki (2,8 km rengasreitti) ja Kolmen vuoren vaellus (14 km rengasreitti). Kansallispuiston maasto on osittain  jyrkkää, kuten voi reittien vuoria sisältävistä nimistä päätellä.

Etelä-Konneveden kansallispuiston yksi suosituimmista maisemapaikoista.

Törmälän kurssikeskus.

Ajattelin jättää auton Kalajan parkkipaikalle, joka on vähän lähempänä Kalajan kierroksen reitin alkua, kapean hiekkatien päässä. En tiedä onko paikalla yleensä niin paljon porukkaa, kun uusi kansallispuisto kyseessä, vai oliko hyvä sää vain innoittanut paikalle erityisen paljon väkeä. Joka tapauksessa tuo melko iso parkkipaikka oli aivan täynnä. Paikalla oli jopa autoja odottelemassa paikkojen vapautumista. Valitettavasti tilan puute johtui myös siitä, että autot oli parkkeerattu liiankin väljästi. Käännyin siis takaisin ja vein auton parkkiin edeltävälle (ja myös isommalle) parkkipaikalle, Törmälän kurssikeskuksen P-paikalle (kartta tähän on postauksen lopussa). Muita parkkipaikkavaihtoehtoja myös liikuntarajoitteisille löytyy luontoon.fi-sivuilta. Törmälän pihasta löytyi alueen karttaopasteet. Lisäksi siellä olisi ollut myös kesäkahvila auki.

Meidän retkemme alkoi siis ensin 1,5 km pätkällä Törmälästä Kalajaan hiekka-autotietä pitkin, millä matkalla ei paljoa erikoista näkemistä ollut. Hiekkatietä, vähän peltomaisemaa ja ohi ajavien autojen väistelyä ojaan. Kalajan parkkipaikalta reitti Vuori-Kalajan laavulle olikin sitten jo mielenkiintoisempi. Tuolla alle kilometrin matkalla oli mm. vanhan talon rauniot, kaunis horsmien peittämä rinne ja pitkän ja kapean metsälammen pääty. Ruuhkaa reitillä kyllä riitti, kuljimme jonossa muiden retkeilijöiden kanssa ja tuli ihan luokkaretki-fiilikset.

Kalajan parkkipaikalta lähtevät reitit.

Pieni lampi nimeltään Paskolampi.

Reitti Kalajan parkkipaikalta laavulle on kokonaan hiokoitettua polkua, joka soveltuu käveltäväksi hyvin koko perheelle.

Vuori-Kalajan lampi.

Ensimmäinen pysähdyspaikka on Vuori-Kalajan laavu. Upealla paikalla lammen rannalla sijaitseva laavu on todella iso ja vimpan päälle tehty rakennelma! Paikalle mahtuu isompikin määrä retkeilijöitä. Vastarannalla kohoaa kallionjyrkänteet ja sinne ylös onkin suunta reitin edetessä.  Me emme pysähdy vielä, vaan jatkamme matkaa Kalajan kierrokselle, myötäpäivään lammen rantaa pitkin.

Vuori-Kalajan laavulla riitti retkeilijöitä.

Lammelta lähtevät kiertoreitit eri suuntiin.

Pitkospuut kiertävät osittain lammen ympäri.

Vuori-Kalajan laavu jää vastarannalle kun matka jatkuu. Polku kulkee aivan lammen rantaa pitkin ja kosteimmilla kohdilla on pitkospuut. Lammen vesi on todella kirkasta ja rannasta näkyy pohjaan asti. Kaukana näyttäisi uiskentelevan kuikka.

Keskellä metsää tulee vastaan vanha mökki. Opastekyltti kertoo mökin rakentaneen 1970-luvulla karjalansiirtolainen Feliks Tarasoff omistamalleen metsäpalstalle. Hän keräsi palstaltaan kotitarvepuuta hevosensa avulla. Ikkunasta pääsee kurkistamaan mökin sisään. Mökki on kyllä hienolla paikalla. Lammen rannassa pitää hetkeksi pysähtyä ihastelemaan maisemia. Kalajanvuori ja sen päällä siintävä näköalapaikka ovat vastarannalla.

Mökin jälkeen polku lähtee kohoamaan rinnettä ylöspäin. Kivikkoinen reitti kulkee läpi liito-oravien asuinalueen ja 140-vuotiaiden jättiläishaapojen kohoten lopulta aivan vuoren harjalle.

Mäen päältä näkee maisemia moneen suuntaan, mutta parhain näköala on vielä edessäpäin.

Haiku nauttii retkeilystä.

Pian saavumme Kalajan huipulle ja viralliselle näköalapaikalle. Maisema lammelle ja kauas horisonttiin on todella näkemisen arvoinen. Ei ihme, että tämä on reitin kuvatuimpia kohtia. Jyrkkä pudotus alas aiheuttaa kyllä korkeanpaikankammoiselle heikotusta. Alas on silti vähän kurkittava, varsinkin kun huomaa miten kirkasta vesi on ja miten selkeästi  veden alla olevat tukit siintävät veden läpi.

Kun eväät on syöty ja maisemia ihasteltu tarpeeksi kauan, on aika jatkaa matkaa. Näköalapaikalta polku jatkaa eteenpäin vuoren harjanteella. Polun reunamia kehystävät kanervikot ja matalampi puusto ja puskat. Maa on paikoitellen paljasta kiveä. Kalajanvuoren laelta avautuu vielä toinenkin näköalapaikka, tällä kertaa länteen päin. Opastekyltti kertoo, että mäen korkeus on 211 metriä meren pinnasta ja 77 metriä viereisestä Vuori-Kalajan lammesta.

Vuoren laella on vanha kolmiomittaustorni, joka rakennettiin aikoinaan Maanmittauslaitoksen mittauksia varten.

Lopulta polku kiertää Kalajanvuoren pohjoispäätyyn. Alla siintää Kitulampi. Alkaa jyrkkä laskeutuminen rinnettä alas. Onneksi laskeutumista on helpottamassa tukiköydet, mutta siltikin reitti on melkoisen vaikeakulkuinen. Ei heikkopolvisille siis.

Polku laskeutuu alas Kitulammen rantaan, josta se kiertää muutaman metrin lammen viertä, kääntyen sitten metsään ja takaisin toisen lammen, Vuori-Kalajan lammen rantaan. Joka puolella lentelee perhosia ja sää on mitä parhain. Viimeiset metrit reitti kiertää lammen rannan läheisyydessä, päätyen takaisin laavulle, josta lähdettiin matkaan rengasreitille. Laavulla tulee istuskeltua vielä pieni hetki, ennen kuin lähdemme suuntaamaan takaisin parkkipaikalle samaa reittiä kuin tulimmekin. Parkkipaikalle menee noin 2,4 km eli yhteensä kävelyä tälle reissulle tuli noin 9,4 km. Ensi kerralla voisi käydä ihastelemassa maisemia ruskan aikaan.

Jos yllä oleva kartta ei näy, niin osoite parkkipaikalle on Konnekoskentie 552, Rautalampi.