Ison Neulamäen näköalapaikka, Kuopio
Jos pitäisi nimetä Kuopion paras ulkoilualue, on se mielestäni Neulamäki. Neulamäen metsissä risteilee useampi merkattu reitti, jonka varrelta löytyy pari lampea, nuotiopaikka ja pari erityisen hienoa näköalapaikkaa. Metsissä pääsee kulkemaan Kolmisopelta Neulamäen metsien kautta Neulaniemeen asti. Pdf-kartan Kolmisoppi-Neulamäki alueelle löydät Kuopion kaupungin sivuilta täältä.
Tässä postauksessa ajattelin keskittyä esittelemään yhden suosikkipaikoistani Neulamäessä, jonne pääsee talvellakin helposti ja nopeasti ihastelemaan kauniita maisemia. Tämä näköalapaikka on ns. iso Neulamäki, josta aukeaa maisemat lounaaseen, yli Kuopion metsien. Tässä postauksessa on sekalaisia kuvia, osa otettu muutama viikko sitten ja osa parina viime talvena.
Näköalapaikalle pääsee montaa eri kautta, mutta nopein reitti (alle kilometrin) lähtee Leimaajantien ja Juontotien risteyksestä (kartta postauksen lopussa). Paikallisbussipysäkki on ihan vieressä (linjat 4 ja 8) tai auton voi jättää läheisen Raiviopolun päähän, urheilukentän parkkipaikalle. Kapea polku kulkee talojen välistä metsään. Polun pää voi olla ensin vaikea huomata, koska se kulkee lähes asuintalojen läpi, mutta ihan autotien vieressä on luontopolku-kyltti, joka osoittaa oikean suunnan. Kun saavut pitkospuille, tiedät että olet oikeassa paikassa.
Lyhyiden pitkospuiden jälkeen kuljemme pienen pätkän pusikon halki, jonka jälkeen saavutaan opaskylteille. Alaspäin (portaita päin) pääsee mm. Vuorilammelle ja siitä edespäin Kolmisopelle tai Pilppaan. Näköalapaikalle pääsee kun kääntyy kylteiltä kohti Tervaruukkia. Reitti, jota siis lähdemme aluksi kulkemaan on osa Neulamäen kiertoa ja se on merkattu puihin vihrein täplin.
Polku kulkee vain lyhyen muutaman kymmenen metrin pätkän, kun saavutaan jo pienelle kallionreunamalle. Tästä kun kiipeää ”pari askelmaa” ylös, ollaan jo melkein perillä. Talvellakin tässä on lähes aina tampattu polku, jota pitkin pääsee suoraan näköalapaikalle puiden välistä kulkemalla. Kannattaa kuitenkin kaartaa polulta vasemmalle, kohti kallion reunaa, sillä kauniita maisemia pääsee ihastelemaan jo matkan varrellakin, itse pääpaikalle kulkiessa.
Tätä reittiä kulkiessani kuljen melko usein koko matkan tätä kallionreunaa pitkin oikealle, samalla kurkkien maisemia puiden välistä. Matkan varrella on muutama erityisen hieno käppyräpuu ja keväisin bongailen usein alueelta pikkulintuja. Kesällä reitin varrelta voi löytää monta kivaa istuskelupaikkaa kallion reunoilta. Paikka kun on sen verran suosittu, että itse pääpisteellä on usein ruuhkaa, joten tulee valittua hieman syrjäisempi paikka istuskelulle.
Näköalapaikalle tietää saapuneensa, kun eteen avautuu isompi laaja alue kallion päällä. Kesällä kalliot on toki helpompi erottaa. Puiden välistä aukeaa iso kaistale metsäistä maisemaa ja oikealle katsoessa voi nähdä palasen järven pintaa. Jos katsoo tarkkaan, voi myös edessä olevasta maisemasta erottaa kaistaleen vettä. Saaret ja vedet sulautuvat maisemassa yhdeksi metsiköksi, mutta siellä seassa on Salonsaari muine pikkusaarineen ja niiden takana Haminalahti ja kaukaisuudessa Oinosenmäki. Mäki on noin 100 metriä Kallaveden pinnan yllä ja alla (tai enemmänkin oikealla) olevalle Vuorilammelle pudotusta on noin 70 metriä. Jos jatkaa maisemapaikalta polkua pitkin vielä eteenpäin, erottaa saaret vielä selkeämmin (kun eteen tulee infotaulu aiheesta, tietää tarkkailla maisemaa oikeassa kohdassa), mutta muuten maisema jää enemmän puiden taakse piiloon. Usein retkilläni käyn kuitenkin vain kääntymässä maisemapaikalla ja jatkan matkaa jonkun verran takaisinpäin, suunnaten sitten rinnettä alas Vuorilammelle.
Maisemien ihastelun jälkeen voi kiertää joko samaa reittiä takaisin tai oikaista pääpolulle, joka kulkee kallionrinteen korkeimmalla kohdalla, puiden keskellä.
Yllä olevasta kartasta näet risteyksen, josta Neulamäen luontopolku alkaa, Leimaajantien ja Juontotien risteyksessä.
