Maaningan Korkeakoski
Kuopion Maaningalla sijaitseva Korkeakoski on Suomen korkein vapaana virtaava vesiputous. Se on 36,4 metriä korkea. Koski sijaitsee Korkeakosken luonnonsuojelualueella, jossa alueen päänähtävyyden lisäksi voi kiertää reilun kolmen kilometrin reitin luontopoluilla alueen rotkolaaksossa, joen alajuoksulla. Korkeakoski on erityisen hieno nähtävyys keväällä, kun lumet sulavat ja koskessa riittää vettä ja pärskeitä. Nämä kuvat onkin otettu keväällä 2016, toukokuussa. Silloin lumet olivat suurimmalta osin jo sulaneet, vaikkakin metsän synkimmissä siimeksissä vielä näki muutaman lumilaatan siellä täällä.

Maaningan Korkeakoski alhaalta päin kuvattuna.
Autolla pääsee ajamaan parkkipaikalle aivan kosken viereen (kartta postauksen lopussa). Kosken ja joen ympärillä kiertää polkuja ja siltoja joen molemmin puolin. Parkkipaikan lähialueella on pari pöytää ja kesällä viereinen kioski on auki. Paikka on siis varsin kiva koko perheen päiväretkikohde. Itse kun olin toukokuussa koskella, paikalle kurvasi juuri pari bussilastillista porukkaa. Vilskettä siis tuntuu riittävän ainakin keväällä. Ylätasanteen näköalapaikalta voi kurkata suoraan alas koskeen ja reitti paikalle on kokonaan laudoin päällystetty, eli paikka on kulkurajoitteisillekin melko helposti saavutettavissa. Alueella kiertävä luontopolku Kanjonin kierros lähtee hieman eri kohdasta kuin itse kosken alue on, reitin alkuun pääsee kävelemällä asfalttitietä takaisinpäin noin 400 metriä. Kävin kiertämässä myös reitin, mutta teen siitä vielä erillisen postauksen, koska kuvia reitiltä on sen verran paljon.
Toukokuun puolessavälissä lumet olivat jo sulaneet suurimmalta osin ja vihreitä silmuja näkyi jo hiukan puissa. Retkipäivä oli sopivan aurinkoinen. Oli kirkasta, mutta hiukan pilvistä. Metsässä reippaillessa meinasi tulla hieman kuuma, vaikkakin rotkon syvimmissä kohdissa oli sen verran varjoisaa, että niissä kohdissa huomasi selkeän eron lämpötilassa.

Joen mutkia ennen isoa koskea.

Reitti näköalatasanteelle.

Näkymää alas koskeen näköalatasanteelta.

Koskesta voi bongata myös vanhan myllynkiven.
Kosken alapuolelle kiertävät portaat, eli putousta pääsee ihastelemaan monestakin suunnasta. Portaita kyllä riittää ylös ja alas, kävely käy ihan treenistä, varsinkin kun reitti kiertää kauempaa pienen mutkan. Haiku-koiraa ei kiipeily näyttänyt haittaavan.

Pieni koira, iso koski.
Pelkästään kosken alueella vierähti tovi jos toinenkin maisemia ihastellessa ja kuvia räpsiessä. Paikka on varsin vaikuttava ja tarkoituksena olisi ehtiä käymään koskella myös muinakin vuodenaikoina. Samoin kuin uudestaan Kanjonin kierroksella. Siitä kuitenkin vielä enemmän toisessa postauksessa!
Mikäli yllä oleva kartta ei näy, osoite parkkipaikalle on Korkeakoskentie 113, Maaninka.
Enpä tiennyt tostakaan vesiputouksesta, onneksi löysin sun blogiin! Toivottavasti kerkeäisin käymään itsekin sielä vielä tänä syksynä. Tykästyin muutenkin tosi paljon, varmasti jään seuraamaan :)
Aloitin itse myös blogin retkeilyaiheisen blogin hiljattain, käy katsomassajos kiinostaa!
http://mekahdestaan.blogspot.fi/
TykkääTykkää
Hei, onpa kiva että löytyi uusi kohde blogini avustuksella! Mission accomplished ja sitä rataa! :D Ja kyllä, retkiblogit kiinnostavat kovasti, kiva että jätit viestiä niin löysin vuorostaan sun blogin!
TykkääTykkää