Sumuinen Koli marraskuussa

Viime postauksessani kerroin reissustamme Kolille elokuun lopulla. Kerroin, että viimeksi olimme olleet Kolilla vuosi sitten marraskuussa, jolloin maisemat jäivät näkemättä sumun takia. Reissu oli siitä huolimatta mielestäni onnistunut. Sumussa on kuitenkin oma tunnelmansa ja antaa metsäpoluillekin ihan erilaisen fiiliksen. Olin jo aiemmin postaillut muutamia kuvia mm. Instagrammiin näistä sumukuvista ja koska kyselyitä näillekin kuville oli, päätin tehdä näistä ihan oman postauksensa.

Reissussa siis oltiin marraskuussa 2015. Kiersimme suunnilleen saman reitin kuin tänäkin vuonna, joten tarkemmat reittikuvaukset ja kartat voi katsoa tästä toisesta postauksestani.  Reissupäivän sää oli siis sumuinen ja kostea, mutta vettä ei kuitenkaan satanut. Kivet ja polut olivat märkiä ja hyvin hyvin liukkaita, joten varovainen sai olla kallioiden päällä kiipeillessä. Sumu oli paikoitellen niin tiheää, ettei nähnyt kovin pitkälle eteensä polullakaan. Välillä ohitse lipui selvästi paksumpia sumupilviä, jotka sai vangittua valokuviin asti.

Kävimme ensin Ukko-Kolilla, josta suunnattiin kivenheiton päähän Akka-Kolille. Kun maisemia ei näkynyt ja oli sen verran liukasta, tuli katse suunnattua pääosin jalkoihin. Tuli huomattua, että Kolilla on myös paljon kauniita kiviportaita ja varsinkin sitä kuuluisaa paljasta valkoista kvartsiittia tuli ihasteltua monessa kohtaa.

Huippujen jälkeen polku laskeutuu metsään ja alas rinteitä. Pienen kierroksen päästä polku haarautuu ja kiertää takaisin lähtöpisteelle, parkkipaikalle. Sumuinen metsä on tunnelmallinen ja marraskuussa sammal vihertää vielä hauskasti neonvihreänä sumun seasta. Kaikenkaikkiaan kiva ja erilainen reissupäivä.