Koli ja huippujen kierros

Koli on sellainen paikka, joka ei erityisemmin esittelyjä kaipaa. Vaikka ei olisikaan Kolilla käynyt, on varmasti törmännyt maisemakuviin Kolilta. Maisemat Kolin huipuilta onkin valittu yhdeksi Suomen kansallismaisemista. Itse kävin Kolilla, lapsuuden käyntejä lukuunottamatta, ensimmäistä kertaa vuosi sitten. Silloin säät eivät oikein suosineet, sillä sumu peitti koko huipun ja maisemat jäivät näkemättä.

Pari viikkoa sitten kävimme Kolilla uudestaan ja tällä kertaa kelit suosivat. Tai ainakin osittain. Reissumme viikonlopuksi oli nimittäin luvattu myrskyä. Huipulla tuulikin aika kovaa, mutta ehdimme onneksi ihastella maisemia ennen kunnon myrskyn nousemista. Pitkää retkipäivää emme kuitenkaan uskaltaneet myrskyn takia pitää, vaan kävimme kiertämässä vain huippujen kierroksen ja sen päälle pienen muutaman kilometrin rengasreitin huipuilta alaspäin. Tämä oli sama reitti, kuin mitä viimeksikin kävimme kiertämässä ja nyt olikin kivaa nähdä maisemia eri säässä. Sumussakin on oma tunnelmansa, mutta onhan nuo maisemat kaukaisuuteen vertaansa vailla.

Kolilla risteilee paljon luontopolkuja ja listaa kesäpoluista löytyy mm. täältä. Monet reiteistä lähtevät Luontokeskus Ukon pihasta, mutta muualtakin löytyy lähtöpisteitä ja parkkipaikkoja. Me parkkeerasimme Ukon alapihalle (kartta postauksen lopussa), josta pääsee oikaisemaan yläpihalle maisemahissillä. Myös portaitakin pitkin kyllä pääsee. Hissiajelu on kuin huvipuistolaitteessa ajelisi, niin olihan sitä kyytiin päästävä.

Koli on siitä hieno paikka, että ihan paraatipaikoille pääsee ihan lyhyenkin matkaa kävelemällä. Suoraan hotellin pihalta aukeaa näin upeat maisemat (yllä vasemmassa kuvassa) ja huipuille pääsee nousemalla vain parit portaat ylös. Tämä tarkoittaa toki myös sitä, että paljon muutakin porukkaa on paikalla. Kuvien ottaminen on välillä hieman haasteellista, kun yrittää vältellä kuvaamasta muita ihmisiä liikaa.

Kivuttuamme portaat ylös, poikkeamme muutaman metrin polulta ja heti edessä aukeavat näin upeat maisemat. Tuulee niin kovaa, että pilvet suorastaan kiitävät taivaalla. Aurinkokin vilahtelee pilvien välistä hetkittäin. Vähän pelottaa kiipeillä korkeilla, sileillä ja liukkailla kivillä, kun katselee alaspäin. Kolin korkein kohta on 347 metriä merenpinnan yläpuolella, joten ei ihmekään jos vähän huimaa.

Kolin huipulla on kolme nyppylää ja itse huippujen alue on hyvinkin pieni. Polkuja risteilee ympäriinsä, kun reitit ovat tamppautuneet ahkerassa käytössä. Joka puolelle aukeavat upeat maisemat ja katseltavaa riittää paljon näin pienelläkin alueella. Kiertelemme huippujen ympärillä ja välillä istuskelemme katselemaan maisemia. Polku mutkittelee Ukko-Kolilta Akka-Kolille ja Paha-Kolille, joiden jälkeen se jatkaa matkaa eteläänpäin ja loivasti alaspäin rinteitä pitkin.

Huippujen jälkeen matkaamme rinteitä alaspäin. Maisemat järvelle peittyvät pääosin puiden taakse, mutta siellä täällä näkyy pilkahduksia kaukaisuuteen. Osa polusta kulkee vielä kivikallioiden päällä, mutta pikku hiljaa matkan edetessä polku muuttuu tavalliseksi maastoksi ja alkaa laskeutua kohti Mäkränahoa. Maisemat matkan varrella vaihtuvat käppyräisistä puista ensin kuusikoiksi ja viimein rehevämmäksi lehtomaiseksi maastoksi.

Kävelemme Mäkränaholle (tolppa 15) saakka, josta polku haarautuu useaan suuntaan.Me otimme tässä polun ensimmäisen haaran oikealle, eli teemme u-käännöksen takaisinpäin rinnettä ylöspäin ja kohti parkkipaikkaa. Edessä siintäisi kaunis peltoaukea ja valokuvauksellinen aitta, mutta kuvien ottamisen jälkeen käännymme kuitenkin takaisinpäin, emmekä jatka polkua eteenpäin. Ehkäpä ensi kerralla.

Loppumatka on lievää nousua metsäisissä maisemissa. Lopulta polku kiertää takaisin suoraan sinne mistä lähdimmekin, eli parkkipaikan kulmalle. Kun hyppäämme autoon ja lähdemme ajelemaan kohti vuokramökkiä, alkaakin juuri sataa. Aika hyvä ajoitus.

Jos yllä oleva kartta ei näy, niin osoite parkkipaikalle on Ylä-Kolintie 39, Lieksa.