Orinoron rotko, Leppävirta

Orinoron rotko Leppävirralla Pohjois-Savossa on yksi vaikuttavimpia rotkoja, joihin olen reissuillani törmännyt. Orinoron rotkoa nimitetään yhdeksi Savon seitsemästä ihmeestä (mutta mitkä ne muut kuusi sitten ovat?), joten pakkohan tämä kohde oli päästä näkemään. Rotko on korkeimmillaan 20 metriä syvä ja 100 metriä pitkä. Polku kiertää rotkon pohjalla pitkospuita pitkin ja kallioseinät ympärillä ovat kyllä näkemisen arvoiset. Orinorossa pääsee kiertämään kokonaisen reitin, joka on noin 7 kilometriä pitkä. Tämä polku lähtee Mustinmäen koulun pihasta. Jos kuitenkin haluaa käydä katsomassa pelkän rotkon, kuten me, kannattaa suunnata toiselle parkkipaikalle hieman pidemmälle Hanhiahontielle (ks. kartta postauksen lopussa). Tästä Orinorolle ja takaisin tulee matkaa reilut pari kilometriä.

Lähdimme polulle tosiaan Hanhiahontien parkkipaikalta. Alkupää polusta oli aika perusmetsää, joten paljoa kuvia ei tullut räpsittyä. Koska nälkä oli päässyt yllättämään jo heti alkumatkasta, suuntasimme polulta ensin sivuun ja oikealle nuotiopaikalle. Söimme pienen lammen rannalla olevalla nuotiopaikalla eväät, jonka jälkeen palasimme hieman reittiä takaisinpäin ja kohti rotkoa. Sää oli ollut aika epävakainen ja polut olivatkin aika märät ja kuraiset, joten sai varoa liukastumista ja uppoamista. Aika monin paikoin reitillä oli kuitenkin pitkospuut.

Alkumatka oli ollut aika tasaista metsää, joten kun yhtäkkiä eteen alkoikin tulla korkeita kallionseinämiä, arvasimme että aloimme lähestyä itse pääpaikkaa. Rotkon alkupäässä oli portaat, jotka kyllä olivat aika huonossa kunnossa. Kun sade oli vielä vetistänyt puupinnat, sai olla varovainen ettei liukastu. Meitä vastaantulevat retkeilijät varoittelivat törröttävistä nauloista.

Maaginen vehreä näky odotti meitä kallionseinämien välissä. Pohja oli täynnä lähes neonvihreää rehevää kasvillisuutta. Kalliotkin huokuivat kosteutta ja viileää ilmaa. Tämä on taas sellaisia näkyjä ja paikkoja, joille kuvat eivät oikein tee oikeutta.

Itse rotkon alue ei kovin pitkä ole, joten se oli melko nopeasti kävelty edes takaisin. Päätimme vielä kiertää polkua taaksepäin ja käydä katsomassa rotkoa ylhäältä päin. Matka sinne ei näyttänyt kartalla kovin pitkälle, mutta polku mutkitteli sen verran paljon, että aloimme miettiä menemmekö oikeaan suuntaan. Hetken kavuttuamme pääsimme kuitenkin oikeaan paikkaan.

Kiipeämme rotkon ylle. Rotkon reunalla on maa aika hataraa, joten varovainen saa olla. Kovin suoraan alaspäin en uskaltanut edes katsoa, kun huimaus iski. Pakko myöntää, että osan näistä kuvista otin vain ojentamalla pelkän kameran rotkon ylle. Kannatti kyllä silti käydä ylhäälläkin katsomassa, maisemat toisesta suunnasta ovat ihan erinäköiset.

Orinoron vaelluskarttaan oli vielä merkittynä erillisenä kohteena tämä maisemakohde, joka oli Mustinmäen kylätien varrella. Kävimme katsomassa sitä takaisintulomatkalla ihan autolla. Opeat oli maisemat tästä kohtaa ja kauas!

Parkkipaikka rotkon läheisyydessä on suunnilleen osoitteessa Hanhiahontie 251. Pitkän reitin aloitus & parkkipaikka on osoitteessa Mustinmäentie 83.