Hiiden hurmos ja Kiutaköngäs

Kun vuosi sitten kävimme ensimmäisen kerran Kuusamossa, moni kysyi kävimmekö Kiutakönkäällä. Silloin emme ehtineet käymään kun retkeilimme muualla, mutta tänä kesänä, tarkemmin sanottuna viime heinäkuussa, oli pakko päästä katsomaan noita kuuluisia kosken kuohuja. Kiutaköngäs ei itseasiassa ole vain yksi koski, vaan sarja jyrkkiä koskia, joissa vesi putoaa noin neljäntoista metrin pituudelta. Korkein yksittäinen porras on neljä metriä. Paikka sijaitsee syvällä Oulangan kansallispuistossa, mutta autotie vie ihan kosken lähettyville. Lähtöpisteeltä ja parkkipaikalta Oulangan luontokeskukselta koskelle on kävelymatkaa kilometrin verran suuntaansa.

Oulangan luontokeskukselta lähtee myös useampi luontopolku sekä pitkä Karhunkierroksen reitti kulkee myös osittain samaa kautta. Me päätimme kiertää Kiutakönkään näkemisen lisäksi myös jonkun pidemmän päiväreitin, kun kerran sinne asti oltiin tultu. Valitsimme Hiiden hurmoksen rengasreitin, joka on viiden kilometrin mittainen polku, joka kiertää myös Kiutakönkään ohi. Polun voi kiertää kumpaan suuntaan tahansa, mutta me lähdimme vastapäivään virallisten suositusten mukaisesti. Tällöin reitin päätteeksi saavutaan Kiutakönkäälle. Reitti on merkattu maastoon tolpin, joissa on käpylogo.

Lähes heti reitin alkupäästä asti polku kulkee aivan Oulankajoen viertä. Maisemat veden äärelle ovat upeat, kun vesi ryöppyää kivikoissa. Koko reitti Kiutakönkäälle asti on leveää ja hyvässä kunnossa olevaa polkua, eli reitti sopii hyvin koko perheelle. Me emme kuitenkaan jatka heti Kiutakönkäälle, vaan Hiiden hurmoksen rengasreitille, joka erkanee melko pian oikealle ylös kohti rinnettä ja syvemmälle metsään, pois joen varrelta.

Yksi Hiiden hurmoksen nähtävyyksistä on vanha poroaita, jota voi ihailla jo pidemmän matkaa polun varrella sekä porojen erotteluaitaus. Varsinaisen erotteluaitauksen vieressä on myös näköalatorni, josta näkee maisemia aitaukselle sekä toisessa suunnassa olevalle suoalueelle. Enpäs muuten tiennyt, että konttorit liittyvät myös poroihin! Opastaulut nimittäin kertoivat, että porot kuljetetaan mm. kirnuun, jossa porot erotellaan eri konttoreihin eli pienempiin erillisaitauksiin. Tälläisiä hauskoja ja mielenkiintoisia faktoja on aina kivaa lueskella reittien varrella.

Hiiden hurmoksen varrella on kaksi lampea, nimeltään Hiidenlammet (Ylempi ja Alempi Hiidenlampi). Ensimmäiseksi saavumme Ylemmälle Hiidenlammelle. Lampi sijaitsee keskellä suoaluetta. Suon tuoksun voi haistaa ilmassa. Retkipäivämme sää oli kerrassaan upea (juuri ennen tätä oli ollut todella kylmiä ja sateisia säitä) ja lampi näyttikin aivan ihanalle lämpimässä hellesäässä. Polku kiersi pitkospuita pitkin lammen päädystä ja rantaa myöten, joten saimme ihailla maisemia koko lammen pituudelta.

Pian saavumme Alimmaiselle Hiidenlammelle. Tämä toinen lampi on hieman kauempana reitiltä. Rantaan poikkeaisi kyllä polku, mutta maa näyttää polun kohdalta niin kostealta, että emme mene rantaan asti, vaan tyydymme ihailemaan lampea kauempaa puiden välistä.

Reitin alkutaipaleella oli jonkun verran nousua ylämäkeen. Lampien jälkeen polku kulkee taas hieman alaspäin ja samalla reitti kaartaa jo hieman takaisinpäin. Suomaisemat muuttuvat kuivemmaksi metsäksi. Kuljemme pitkähkön pätkän tasaisessa maastossa kuivakassa havumetsässä, kunnes saavumme aivan yhtäkkiä vehreän pellon laitamille. Pienen ladon vieressä on pöytä ja tuolit, joiden äärellä syömme retkieväät. Kun jatkamme matkaa, aivan mutkan takana odottaa uusi upea näky: uusi entistä isompi niittyalue. Maisema on kuin suoraan Sound of Musicista!

Kuljemme polkua eteenpäin ja kun lähestymme jyrkänteen reunaa, alamme jo tähystelemään oikealle, jos joki alkaisi näkymään puiden lomasta. Ohitamme retkikatokset, jotka ovat vastikään rakennettu. Katokset ja tulentekopaikka ovatkin aivan täynnä porukkaa. Kaunis sää on innoittanut muutkin retkelle. Pian katosten jälkeen bongaamme Kiutakönkään ensimmäiset kuohut alhaalla. Tässä vaiheessa polkuja risteilee sen verran sekaisin, että emme ole ihan varmoja, mihin suuntaan virallinen polku kulkee, eikä opasteita näy. Yksi polku ja portaat vievät alas kosken rantaan ja päätämme käydä kurkkaamassa, mille siellä näyttää.

Polku viekin aivan Kiutakönkään päätyyn, kosken viimeisten kuohujen kohdalle, ennen kuin se rauhoittuu normaaliksi joeksi. Joen keskellä olevalle kalliolle pääsee kiipeilemään, joten sinne onkin suunnattava ottamaan kuvia jokaiseen ilmansuuntaan! Maisemat ovat todella henkeäsalpaavat ja punainen dolomiittikivikallio näyttää hohtavanpunaiselle auringonpaisteessa. Kuvat eivät tuo ilmi sitä korkeutta ja kolmiulotteisuutta, miltä paikassa näyttää livenä, eikä tietenkään sitä veden pauhua. Räpsin satoja kuvia, vaikka emme ole vielä edes Kiutakönkään pääkallopaikalla, mutta paikassa riittää niin paljon erilaista kuvattavaa; pieniä koloja ja poukamia, erillisiä lammikoita ja kivimuodostelmia, että pelkästään täällä voisi viettää koko päivän vettä ja kiviä kuvaillen. Olen aika mykistynyt.

Palaamme polulle ja kävelemme hieman eteenpäin, jolloin saavumme Kiutakönkään avarimmalle alueelle. Huomaamme, että näköjään olisimme kyllä päässeet paikalle myös keskikalliota pitkin ilman polulle palaamistakin. Laaja kallion tasanne on aivan täynnä muitakin retkeilijöitä. Paikka on varmasti todella ihana tulla vaikka vain syömään eväitä ja istuskelemaan. Varsinkin kun luontokeskukselta ja parkkipaikalta on tuonne niin lyhyt matka.

Kun lähdemme takaisinpäin koskelta, polku kulkee joen myötäisesti takaisinpäin, kunnes saavumme takaisin polkujen risteyskohtaan. Loppumatkan kuljemme takaisin samaa reittiä kuin mitä tulimmekin. Kiutaköngäs yllätti kyllä upeudellaan, suosittelen ehdottomasti käymään!

Yllä olevasta kartasta näet reitin lähtöpisteen, Oulangan luontokeskuksen. Mikäli kartta ei näy, osoite on Liikasenvaarantie 132, 93850 Kuusamo.