Pisan luonnonsuojelualue ja Pisan kierto

Viikko sitten kävimme päiväretkellä Pisan luonnonsuojelualueella. Pisa sijaitsee Nilsiässä, Pohjois-Savon itäosassa. Vuonna 1993 perustetulla luonnonsuojelualueella on kaunista luonnontilaista metsää, jylhiä kallioita, melkoisia korkeuseroja ja huipulta aukeavat upeat savolaiset maisemat metsille ja niityille. Luonnonsuojelualueen pinta-ala on 280 hehtaaria ja korkein huippu kohoaa 270 metrin korkeuteen meren pinnasta. Huipulle on rakennettu uusi näköalatorni, josta pääsee hyvin ihastelemaan maisemia, jos ei vaan korkeanpaikan kammo vaivaa.  Lisäksi erikoisempia nähtävyyksiä Pisalla ovat historiallinen Täyssinän rauhan rajakivi ja vuorikristallin louhimisesta syntynyt pieni luola, Pirunpesä.

Pisalle lähtee polut kolmelta eri pysäköintialueelta: Lastu-Buodilta, Lastukoskelta ja Salmenpellolta. Me lähdimme liikkeelle itäisimmältä parkkipaikalta, eli Salmenpellolta (kartta postauksen lopussa). Salmenpellolta on lyhyin reitti Pisan näköalatornille, mutta jos aikoo kiertää koko 8,5 kilometrin mittaisen Pisan kierron (joka on ainut Pisalla kiertävä rengasreitti), niin toisiltakaan pysäkeiltä ei tule kovin paljoa pidempi kokonaismatka. Matkaa Pisalle Lastukosken pysäköintialueelta on noin 3 km, Lastu-Buodilta 4 km ja Salmenpellolta 2 km. Kaksi ensimmäistä reittiä kulkevat osittain yhtä matkaa.

Retkipäiväksi meille sattui melkoisen harmaa syyspäivä. Pilvisyydestä huolimatta vesisateilta kuitenkin säästyttiin ja kävelyhän sujuu parhaiten hieman viileässä säässä. Varsinkin, kun reitti alkaa heti tasaisella nousulla kohti huippua. Lähdimme retkelle ajatuksena käydä ensin katsomassa maisemia näköalatornilta ja sitten mahdollisesti käydä katsomassa Pirunkellaria, jos aika ja into riittää. Loppujen lopuksi me päädyimme kiertämään koko reitin, eli Pisankierron. Ohjeellinen kulkusuunta reitille on myötäpäivään, mutta me kiersimme reitin vastapäivään. Nousuja ja laskuja reitillä on paljon kumpaankin suuntaan, eli oikeastaan ei ole väliä kumpaan suuntaan reitin kiertää. Reitti on merkattu maastoon oranssein maalitäplin puiden runkoihin, mutta merkit olivat todella harvassa. Toisaalta Pisalla ei paljoa eri polkuja kulje, niin reitiltä ei voi eksyä.

Jyrkimpiin ja hankalakulkuisiin kohtiin oli rakennettu metallisia kaiteita ja portaita. Teräksiset rakennelmat ovat aivan uusia, vuonna 2014 rakennettuja. Nousu on sen verran jyrkkää ja kivet paikoitellen liukkaita ilmankosteudesta, että kaiteet olivat kyllä tarpeen. Muutenkin reitti on melkoisen hankalakulkuista isojen kivenmurikoiden takia. Jalkoihinsa saa siis olla jatkuvasti tähyilemässä, että pysyy pystyssä. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun reitille lähtee.

Ennen kuin ehdimme polkujen risteyskohtaan ja viralliselle Pisan kierron reitille, polku haarautuu jo ensimmäiselle näköalapaikalle. Isot puut peittävät paikoitellen maisemaa, mutta koska lehtipuista on jo lehdet varisseet, maisemat näkyvät puista huolimatta aika upeasti. Harmaa sää ja pilvisyys estivät näkyvyyden pitkälle kaukaisuuteen, mutta olivathan nuo maisemat silti upeat!

Hetken kipuamisen jälkeen saavumme Pisan kierron risteyskohtaan ja suuntaamme ylös vastapäivään. Ohitamme Täyssinän rauhan rajakivet ja saavumme näköalatornille. Uusi teräksinen torni näyttää huiman korkealta. Tuulisella säällä sinne kapuaminen tuntuu varsin hurjalta, varsinkin jos erehtyy katsomaan suoraan alaspäin ristikkorakenteiden läpi. Hieman meinaa huimata! Ylhäällä tuulee sen verran, että maisemia ei malta katsella kovin kauaa. Joka suuntaan on silti kuvat napsittava. Tänne on tultava kirkkaalla säällä uudestaan.

Näkötornin jälkeen kuljemme polkua harjanteen päällä. Siellä täällä näkyy puiden välistä pilkahduksia kaukaisista maisemista. Tässä kohtaa reitti on jo helppokulkuisempaa ja tasaista. Kunnes alkaa laskeutuminen alaspäin kohti Pirunpesää. Lasku on melkoisen jyrkkää ja saa pitää varansa, ettei lennä kumoon. Onneksi jyrkimmillä kohdilla on taas kaiteet helpottamassa. Olen vähän kahta mieltä metallisista rakenteista. Kyllähän ne riitelevät luonnonmaiseman kanssa, mutta toisaalta ne ovat hyödyllisiä ja kulutusta kestäviä, toisin kuin puurakenteet.

Kohta saavumme Pisan pohjoispäässä sijaitsevalle Pirunkellarille. Pirunkellarin onkalot ovat syntyneet, kun aikoinaan kivestä on louhittu korukiviä. Luola on nykyään rauhoitettu, eikä siitä saa ottaa kiviä. Luolaan menee kaksi ihmisenmentävää onkaloa, ja luolassa on muutama pieni ”ikkuna”.

Kun olimme aikamme ihmetelleet Pirunkellaria, pohdimme pitäisikö kuitenkin kiertää koko Pisankierto. Takaisinpäin lähteminen ja kohtisuoraa rinnettä ylöspäin kapuaminen ei oikein houkuttele. Laskeskelemme reitin pituuksia ja päätämme jatkaa eteenpäin ja samalla katsella tuoreita maisemia. Polku lähtee kiertämään Ison Pisanlammen päädystä ja lammen länsipuolta takaisinpäin. Reitti on metsänhuoltotietä, joten koko matka lammen myötäisesti sujuu todella nopeasti aiempaan kivikkoiseen reittiin verrattuna. Puut peittävät sen verran näkymää lammelle, että kuvia ei tieltä pääse ottamaan. Lammen eteläpäädyssä tieltä kuitenkin risteää polku metsään, ja lopulta lammen päätyyn. Pitkospuut kulkevat lammen viertä pitkin, joka on aika kosteaa ja soista aluetta. Suon tuoksu on hyvin vahvana.

Loppumatka takaisin polkujen risteämiskohtaan on melkoisen sekametsää. Maisemat vaihtelevat synkkien metsäosuuksien, lehtipuiden ja soisten maastojen välillä. Muutamassa kohdassa metsä on sen verran synkkää, että mielikuvitus alkaa laukata kummitustarinoiden parissa. Polku kiemurtelee välillä hyvinkin ahtaissa paikoissa ja maa on välillä aivan kosteana ja kuraisena. Tällä pätkällä on myös muutama puron ylitys, joissa siltalankut ovat hajoneet ja lahonneet ja kaipaisivat uudistusta. Loppumatkasta saamme kivuta vielä muutaman korkean rinteen, kunnes saavumme takaisin risteykseen, josta käännymme reitille takaisin parkkipaikalle. Loppumatka meneekin mukavasti alamäkeen.

Pisalle kannattaa varata hyvin aikaa. Meillä meni retkellä reilu neljä tuntia. Eväiden syönti, maisemien ihailu, kivikkoiset polut ja nousut ja laskut vievät yllättävästi aikaa.

Yllä olevassa kartassa on merkattuna Salmenpellon parkkipaikka, josta lähtee lyhyin reitti Pisalle ja näköalatornille. Mikäli kartta ei näy, osoite on Salmenpellontie 245, 73770 Juankoski.