Von Wright kulttuuri- ja luontopolku

Kuopion Haminalahdessa kiertää vuonna 2006 avattu von Wright kulttuuri- ja luontopolku, joka esittelee von Wright -veljesten taideteoksista tuttuja maisemia ja Haminalahden historiaa. Osa maalauksista esitellään reitin varrella infotauluin niillä paikoilla, missä ne on maalattukin. Minulla on ollut mielessä jo pitkän aikaa käydä kiertämässä tämä polku, koska reitillä yhdistyy kaksi mulle mieluista asiaa: taide ja luonto. Elokuun lopun lämpiminä päivinä päätin viimein lähteä retkelle.

Luontopolku kulkee pääosin metsässä Haminalahden ja Karttulantien myötäisesti, ylhäällä kallioiden päällä. Metsässä kiertävä rengasreitti (tai oikeastaan reitti on kahdeksikon muotoinen) on noin kolmen kilometrin mittainen. Lisäksi kulttuuripolkuun kuuluu 1,2 km mittainen edestakainen pätkä Mustalahteen. Jos kaipaa vain luontoretkeilyä, itse suosittelisin kiertämään pelkän rengasreitin ja jättämään pätkän väliin. Pätkä kun kulkee Karttulantien viertä, jossa on jatkuva autojen meteli ja reitin päädyssä on vain yksi infotaulu. Maisemaa lahdellekaan ei pääse ihailemaan matkan varrella, vaan vasta infotaulun jälkeen pääsee laiturille, josta voi katsella maisemia järvelle.

Kulttuuripolku alkaa Haminalahden leirikeskukselta (kartta risteykseen postauksen lopussa), jossa on reitin infotaulu ja parkkipaikat. Ennen infotauluun vilkaisemista olin ensin vähän hukassa mihin suuntaan polku pihasta lähtee. Reitti nimittäin alkaa ensin tavallista hiekkatietä, pellon laitoja pitkin ja sen jälkeen ylitetään iso maantie. Kunhan polku lähtee metsän puolelle, on reitti kuitenkin hyvin selkeä ja se on merkattu maastoon tiheässä olevin tolpin, joissa on metsologo.

Polun alkupää kuljetaan pientä polkua metsän siimeksessä, isoa maantietä myötäillen. Ympyrän kiertävä polku haarautuu kahteen osaan ja polun voi kiertää kumpaan suuntaan tahansa. Me lähdimme kiertämään myötäpäivään. Polku kiertää ylös rinteille, jossa on ensimmäinen näköalapaikka kallioilta alas Länsirannantien ja Karttulantien risteykseen sekä kauas lahdelle ja Haminalahden kartanolle, joka oli aikoinaan von Wrightien omistuksessa. Retkipäivän sää oli todella kaunis ja maisemat upeat. Kaukaisuudessa voi bongata Puijon tornin.

Ensimmäisen näköalapaikan jälkeen polku kulkee rinteen päällä pienten pusikoiden halki ja lasketuu sitten alas Mustamäentielle, joka oli ennen uusien teiden rakentemista alueen merkittävin tie Kuopiosta länteen ja pohjoiseen. Hauskaa on verrata infotaulusta löytyvää vanhaa maalausta tien mutkaan, mille maisema näyttää verrattuna entiseen. Tietä kuljetaan metsäisissä maisemissa hyvän matkaa lievää nousua, kunnes polku haarautuu taas kahteen osaan ja kiertää toisen pienemmän ympyrän. Lähdemme vasemmalle eli myötäpäivään metsän siimekseen.

Polku kiertää havumetsässä ylös ja alas pienten mäkien ja kukkuloiden yli. Vaikeimpia kohtia on helpotettu portaikoin. Havupuiden lisäksi mustikka- ja puolukkamättäitä on runsaasti. Paikalla ei taida olla kulkenut paljoa ihmisiä, sillä joka puolella polun yli kulkevat paksut hämähäkinseitit, joita saa olla jatkuvasti pyyhkimässä pois kasvoilta. Koko retkemme aikana emme törmääkään keneenkään muuhun retkeilijään.

Reitti jatkuu metsässä Suopeltovuorelle. Pian edessä on taas näköalapaikka Haminalahden ylle. Puita on tässä kohdin paljon edessä, mutta oksien välistä saa kuitenkin ihailtua maisemia vastarannalle ja kauemmaksikin. Tasanteen mielenkiintoisinta nähtävää ovat kuitenkin kivenjärkäleet ja alaspäin suuntautuvat rotkot. Matkaa alas on jo melkoisesti.

Polun kauimmaisessa pisteessä oli mielestäni koko reitin ehkä upein näköalapaikka. Maisemat yli Haminalahden ja Kallaveden ovat varsinkin näin aurinkoisella säällä henkeäsalpaavat. Vähän tosin puut ovat jo kasvaneet maiseman yli, ainakin vanhoihin taideteoksiin verrattuna. Tasaisen kallion päällä olisi hieno viettää vaikka piknikkiä. Tosin vierestä löytyy myös pöytä ja tuolit eväiden syöntiin. Tulentekopaikkaa tosin reitillä ei ole.

Suopeltovuoren kierroksen jälkeen polku palaa takaisin Mustamäentielle. Nyt jatkamme takaisinpäin eri reittiä, rinnettä ylös. Polku kulkee hakkuualueen läpi, mikä vähän pilaa luontoretkeilyn tunnelmaa ja saa mielen haikeaksi. Toisaalta nyt alueen läpi näkee maisemaa kauas alas järvelle päin.

Hakkuualueen jälkeen polku vie rehevän metsän läpi. Reitti kulkee sammalpeitteisten, jylhien kallionseinämien viertä Aittakalliolle. Tien vieressä kyltti ilmoittaa ”luola” ja kappas, sieltäpä kallioiden välistä löytyykin pienen pieni luolan kolo. Ei sinne ihan kunnolla mahdu, mutta pitäähän sitä testata, Haiku-koira ainakin kiertää läpikuljettavan luolan ympäri edes takaisin. Hauskan näköinen pieni pesäkolo kuitenkin. Luolan vierestä nousevat portaat ylös kallioiden päälle. Reittiä on vielä lyhyt matka takaisinpäin, kunnes polut kohtaavat haarautumispisteessä ja loppureitti mennäänkin sitten samaa matkaa kuin tultiinkin.

Yllä olevasta kartasta näkee risteyksen, mistä käännytään kulttuuripolun alkupisteeseen ja parkkipaikalle.