Pyhä-Häkin kansallispuisto, Saarijärvi

Kesän retkeilyt ja matkustelut ovat vieneet mennessään ja blogin ajantasainen päivitys on vähän jäänyt. Tulossa on kuitenkin mm. juttuja Kuusamon reissusta, jossa tuli vietettyä viikko retkeilyn ja kalastelun parissa. Sitä ennen kuitenkin tähän väliin ajattelin kertoa tuoreimmasta viimeviikkoisesta reissustani Pyhä-Häkin kansallispuistoon. Pyhä-Häkissä olin käynyt viimeksi lapsena koulun mukana, joten olihan tuo jo aika tehdä puistoon uusi reissu. Suuntasimme päiväretkelle äidin ja Haiku-koiran kanssa.

Pyhä-Häkki sijaitsee Saarijärvellä, Keski-Suomessa. Puistossa on omanlaisensa ikiaikainen tunnelma. Upea vanha metsä ja puut ovat säilyneet aikoinaan koskemattomina sijaintinsa vuoksi. Suoalueet olivat liian vetisiä viljelyyn ja isomman vesistön puuttumisen takia puuta ei olisi saatu kuljetettua minnekkään. Vanhoja, korkeita, koukero-oksaisia puita onkin maasto tulvillaan. Tässä puistossa tulikin vietettyä aikaa yläilmoihin tähyillen enemmän kuin missään muussa retkikohteessa koskaan ennen. Jokainen koukero latva ja puiden pintojen tekstuurit olivat erilaisia keskenään. Paljon persoonallisia ja erikoisia puita riitti siis valokuvattavaksi.

Puistossa on 1,4 km, 3,2 km ja 6,5 km mittaiset rengasreitit, sekä 17 km mittainen pidempi reitti, jonka varrelta löytyy laavu. Me päätimme kiertää 3,2 km mittaisen Mastomäen polun, jonka lisäksi teimme pari edestakaista koukkausta Kotajärven polun varrelle katsomaan vanhaa isoa puuta ja käymään Kotajärven rannalla grillikatoksella. Lyhyemmillä rengasreiteillä kun ei ole nuotiopaikkaa. Suosittelen kyllä poikkeamaan Kotajärvellä, koska maisemat tuon reitin varrella ovat kauniit ja monipuoliset. Kaikki polut kulkevat alkupäässä samaa reittiä. Polku on kevyttä nousua rinnettä ylös, samalla kun havumetsä pikkuhiljaa tihenee. Meidän retkipäivämme oli kuuma ja aurinkoinen. Paikoitellen metsä oli hyvinkin tiheää, mutta silti varjossakin tuli kuuma.

Pyhä-Häkin hienoimpia nähtävyyksiä ovat isot vanhat hongat. Useiden mäntyjen sisuksissa näkyi merkkejä vanhoista metsäpaloista. Silti puut vain jatkoivat kasvamistaan. Tuli kuvattua monta puuta tällä reissulla ja myös erilaisia puiden tekstuureita. Vanhojen puiden pinnat ovat kauniita ja erilaisia kuin nuorempien puiden. Melkoinen tekstuurien aarreaitta, jos tykkää sellaisia kuvailla, – kuten minä!

Kiersimme siis Mastomäen polkua myötäpäivään. Reitti oli selkeästi merkitty oranssin täplin puiden runkoihin. Reitti oli pääasiassa havumetsää, jossa paikoitellen oli kosteampia pieniä suoalueita, joiden läpi kulkivat pitkospuut. Maisemat vaihtelivat tiheämmän metsän ja kankaisten, valoisien puualueiden välillä. Polun loppupäässä on isompi suoalue. Alueella on myös luonnosta kertovia tauluja siellä täällä.

Alle kilometrin päässä polun alusta on puiston ”Uusi iso puu”. 24,5 metriä korkea, 1641 syntynyt petäjä on livenä melkoisen vaikuttava näky. Vaikka kulkisikin reittiä ilman yläilmoihin katselemista, puuta ei voi olla huomaamatta, kylttien ja puun ympärille rakennetun puukehikon ansiosta. Kuitenkin jos on kävelemässä oranssia reittiä, kannattaa tehdä parinsadan metrin koukkaus reitiltä ja käydä katsomassa myös puiston vanhaa isoa puuta. Vuonna 2004 kuollut puu ehti elää 486 vuotiaaksi. 26 metriä korkea puu on keloutumassa ja pintaa koristavat upeat kierteet. Puu on siis yhä nuorempaa isoa puuta korkeampi, ainakin toistaiseksi. Yllä olevassa kuvassa näkee vähän kokoeroa nuoremman ja vanhemman puun välillä.

Kun Mastomäen polku lähtee kiertämään takaisinpäin, reitti kulkee Mastomäen päällä. Mäen päällä oleva polku on pitkä ja suora ja polkua näkee pitkälle eteenpäin, mikä on aika hauskannäköistä. Harvemmin metsissä näkee näin suoraa polkua. Mäen jälkeen polkujen risteyskohdasta suuntasimme Kotajärven rannalle vievälle polulle. Risteyksessä on opasteita, jotka ohjaavat keittokatoksen suuntaan, joten paikka on helppo löytää. Tällä reitillä näemme taas erilaisia maisemia jo näkemiimme verrattuna, eli kannatti kyllä käydä kääntymässä. Matkalla näimme kosteampia suoalueita ja lähes viidakkomaisen puroalueen.

Aurinko paistoi upeasti puiden välistä, kun kuljimme kohti Kotajärveä. Lammen rannalla bongaamme vastarannalle joutsenia. Kotajärven keittokatokselta löytyy hyvät tilat ja nuotiopaikka eväiden syöntiin. Muitakin retkeilijöitä on paikalla. Kun eväät on syöty, lähdemme samaa reittiä takaisinpäin.

Kun olemme kulkeneet tovin syvässä metsässä, saavumme ison suoalueen laidalle. Kontrasti synkän metsän ja aurinkoisen suon välillä on melkoinen. Suolta löytyy paljon ihmeteltävää, on kukkia ja hyönteisiä, mitä kuvailla. Haikukin pyydystää perhosia. Aurinko vain porottaa kuumasti, niin pitää kiirehtiä eteenpäin.

Suon jälkeen onkin enää lyhyt pätkä metsää ja saavummekin takaisin lähtöpisteeseen. Seuraavan kerran tänne pitää tulla syysruskan aikaan ja kiertää vaikka se pidempi reitti vähemmän kuumalla kelillä. Varsinkin suoalueet olisi kiva nähdä syyssäällä.

Yllä olevasta kartasta näet kansallispuiston parkkipaikan sijainnin. Mikäli kartta ei näy, osoite perille on Viitasaarentie 2121, 43170 Saarijärvi.